Kööpenhamina Vol.2

Vietimme ystäväni kanssa aivan mielettömät kaksi päivää värikkäässä Kööpenhaminassa. Toisin kuin viime kesän reissullamme, tällä kertaa säätkin suosivat ja aurinko helli kaupunkia lähes koko lomamme ajan. Ja tällä reissulla rakastuin Kööpenhaminaan ehkä vielä hitusen enemmän.

Kööpenhaminassa tunnelma on selkeästi mannermaisempi, aivan erilainen kuin viiden tunnin bussimatkan päässä Göteborgissa. Ilmapiiri on huolettomampi, ihmiset asteen boheemimpia ja kahvilakulttuuri sekä kauniisti kuluneissa vanhoissa rakennuksissa piileskelevät pienet putiikit elävät edelleen valtakauttaan. Tästä huolimatta kaupungissa saattaa suomalaisena toisinaan tuntea hämmästyttävää yhteenkuluvuutta – tanskalaisten ruokakauppojen hyllyiltä löytyy nimittäin Fazérin Salmiakkia, kunnon ruisleipää ja olutta. Keskellä päivää vastaan kävelee iloisessa hiprakassa olevia ihmisiä. Kieli kuulostaa sitä osaamattomien korviin aivan käsittämättömältä. Vähän kuin Suomessa, eikä lainkaan niin kuin Ruotsissa. Tiesittekö muuten, että Tanskassa tervehditään ja toivotetaan näkemiin sanomalla hej/hej hej eli "hai" ja "hai hai", samaan tyyliin kuin Suomessa sanottaisiin moi ja moi moi.

Kahvilat ja ravintolat ovat Kööpenhaminan sydän ja kenties se paras tapa kokea kaupungin todellinen tunnelma. Valinnanvaraa on paljon ja hintataso vaihtelee, mutta yleisesti ottaen Tanska on kallis maa, eikä kahvikuppiakaan saa juuri mistään alle 30 kruunulla. Monessa paikassa peritään myös lisämaksu ulkomaalaisella pankkikortilla maksettaessa. Kööpenhaminassa hieman pienemmällä budjetilla liikkuville kulinaristivierailijoille voin kuitenkin suositella ainakin Paludan Bog&Cafen antikvariaatti-idylliä ja uskomatonta brunssia, postimuseon kahvilaa ja sieltä avautuvaa näköalaa sekä lounasta pienessä autenttisessa smørrebrød-ravintolassa nimeltä Café Nytorv. Kaikki nämä tällä reissulla kokeiltuja ja hyväksi havaittuja. Paludanin brunssille suunnatessamme olimme liikkeellä jo ennen kahvilan aukeamista, joten piipahdimme hetkeksi lukemaan lehtiä nurkan takana sijaitsevaan kirjastoon. Sen lukusalin tuoleina toimivat oikeat Vitran DSW -tuolit. Arvaatkaa kuka haluaisi juuri sellaiset ökykalliit ihanuudet omaan kotiinsa ja vähän äkkiä.

Tanskassa leipä on pyhä asia ja sen päälle levitetään ainoastaan oikeaa voita. Pahimman häväistyksen tietämätön turisti voi aiheuttaa smørrebrødejä popsiessaan – niitä ei nimittäin saa syödä ihan miten sattuu. Täytteitä kuuluu kasata pienen leipäpalan päälle reilulla kädellä ja satavuotisia leivänpäällisyhdistemiä noudattaen, jonka jälkeen nämä taideteokset tulee nauttia oikeassa järjestyksessä. Ensin syödään kalaleipä, sitten lihaleipä ja lopuksi juustoleipä. Välissä voi halutessaan nauttia myös perunaleivän. – Että näin. Monissa paikoissa asiat on kuitenkin tehty hieman helpommiksi ja lautaselleen saa valmiiksi kasatun voileivän, joka on niin valtava, että nälkä lähtee jo yhdellä.

Kaiken herkuttelun, kahvittelun ja kaupunkihaahuilun lomassa ehdimme käydä katsomassa hieman nähtävyyksiäkin – istuskeltiin Nyhavnin postikorttimaisemissa, moikattiin pientä merenneitoa, kiivettiin pyöreän Rundetaarnin huipulle ja käppäiltiin katsomaan Islands Bryggen modernia kaupunginosaa ja Bryggebroen rakkauslukkoja. Kun hetken näytti siltä, että sää muuttuu huonommaksi, suuntasimme museoon. Kööpenhaminan designmuseo onkin ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde ja opiskelijat pääsevät sinne vieläpä aivan ilmaiseksi. Ainakin meidän ruotsalaiset opiskelijakorttimme hyväksyttiin, joten saman edun saa varmastikin myös muilla ulkomaalaisilla opiskelijakorteilla. 

Jos ylimääräistä aikaa jää, kannattaa Designin ystävien piipahtaa Vesterbron kaupunginosassa sijaitsevassa Designers Zoossa. Vaikka hinnat ovat pilvissä, on liike vaan jotenkin niin syötävän söpö ja inspiroiva. Minä ainakin tykkäsin kovasti. Shoppailtua ei tällä reissulla muuten juurikaan tullut lähinnä siitä syystä, että torstain hellepäivänä halusimme vain olla ulkona, perjantaina kaupat olivat sulkeneet ovensa jonkin hämärän paikallisen rukouspäivän johdosta ja lauantaina ne puolestaan kuhisivat porukkaa niin kamalaan tungokseen asti, ettei sinne sekaan paljon tehnyt mieli mennä. Mutta vaikka ostossaldo oli olematon, tältä reissulta jäi käteen niin paljon kaikkea muuta. Ennen kaikkea hyvä mieli. Tak Køpenhavn! Ja suuri kiitos myös mitä parhaimmalle matkaseuralaiselleni – jälleen kerran.

Valborgsfirande i Göteborg

Mahtavat kaksi päivää valborg-humua on takana ja kesä on nyt virallisesti vastaanotettu. Täällä Ruotsissa vappu on ennen kaikkea opiskelijoiden juhla, eikä selvästikään näy niin voimakkaasti normaalissa katukuvassa kuin Suomessa. Ellet nyt sitten satu vapuksi Uppsalaan tai Lundiin, josta löytyy tunnetusti maan suurimmat ja mahtavimmat vappujuhlat. Mutta kyllä täällä kotoisassa Göteborissammekin sai osansa vapputunnelmasta, vaikka ilmapallot, serpentiinit ja ylioppilaslakit olivatkin harvassa eikä munkkejakaan meinannut löytyä mistään.

Vappujuhlat alkoivat meidän osaltamme maanantaina Trädgårdsföreningenissä, jonne saavuimme istuskelemaan ja seuraamaan perinteisen studentmarch-kulkeen saapumista puistossa sijaitsevalle juhlapaikalle. Kulkueen saapumisen jälkeen vuorossa oli puheita, musiikkia ja erilaista studentkårien eli ylioppilaskuntien järjestämää vappuohjelmaa. Ilma oli mukavan lämmin, vaikka pari päivää aikaisemmin sääkartat uhkailivat päiväksi tuulta ja kaatosadetta. Siellä me sitten kilisteltiin skumppia hyvässä seurassa ja herkuteltiin ihanilla picnik-eväillä. Täydellinen vapunavaus!

Illansuussa olikin sitten vuorossa vapun kiistaton kohokohta eli teekkareiden toteuttama Cortègen. Kyseessä on massiivinen vappuparaati, joka on ollut osana Göteborgin vapunviettoa jo vuodesta 1909. Tapahtuma tuntuikin keränneen koko kaupungin yhteen ja Cortège-reitin varrella kadut olivat tupaten täynnä opiskelijoiden tämänvuotisia aikaansaannoksia seuraamaan saapuneita ihmisiä. Cortège-kulkueen aikana rekkojen lavoille rakennetuilla näyttämöillä esitettiin performansseja, joiden teemoina olivat erilaiset svengaavat tai muuten vain mieleenpainuneet uutisaiheet kuluneen vuoden ajalta. Teekkareiden käsittämättömät rakennelmat ja verbaaliset oivallukset olivat kyllä aivan mahtavaa viihdettä! Tällä kertaa esiintyjien hampaisiin olivat joutuneet muun muassa Ruotsin käsittämättömän huonot euroviisuedustajat, myöhästelevä rautatieliikenne sekä Norjan voikriisi.

Cortègen jälkeen suuntasimme Slottskogeniin, jonne oli sytytetty kevään kunniaksi mahtava valborgsbål eli vappukokko. Pysähdyimme kuitenkin matkan varrella pizzalle sillä seurauksella, että kokosta oli perille saapuessamme enää rippeet jäljellä. Jäätiin kuitenkin vielä hetkeksi katselemaan hiipuvaa tulta ja kuuntelemaan musiikkia – tässä vaiheessa lavalla oli jokin erehdyttävästi Jukka Pojalta kuulostava espanjankielinen muusikko.

Vappupäivänä löysimme itsemme jälleen jo hyvissä ajoin Slottskogenista, tällä kertaa mukanamme kasa paistovalmiita grilliherkkuja sekä Kubb, pihapeli, joka on täällä vähintään yhtä suosittua viihdettä kuin Mölkky Suomessa. Siellä me sitten taas istuskeltiin, herkuteltiin ja pelailtiin iltaan saakka aurinkoa palvoen ja elämästä nauttien. Grilliherkkujen lisäksi grillattiin myös ihoa – valitettavasti hieman liikaakin, sillä olkapäät ja naama punoittavat vieläkin muistona vappupäivän auringosta. Lämpöä siis riitti ja toukokuun ensimmäinen päivä olikin samalla myös ensimmäinen kunnon kesäpäivä täällä Göteborgissa.

Aivan mieletön vappu, joka säilyy kyllä mielessäni aina. Kiitos tästä kuuluu erityisesti mahtavalle vappuseuralle! Nyt seuraavaksi nokka kohti Kööpenhaminaa, bussin lähtöön on enää pieni hassu hetki.

Toteutunut haaveeni

Alan pikkuhiljaa uskoa siihen myyttiin, että tahdonvoimalla voi siirtää vuoria. Esseet on nyt palautettu, kouluhommat selätetty ja sain taas kertaalleen todeta, että asioilla on vaan tapana järjestyä. Ja saattaapa siinä samassa rytäkässä muutama pieni haavekin toteutua.

Perjantaina yksi haaveistani toteutui, kun sähköpostiini kilahti ilmoitus siitä, että minut on valittu mukaan Göteborgin yliopiston valokuvauksen laitoksen, Högskolan för fotografin kesäkurssille. Kesän aikana opiskelen siis täällä Göteborgissa digitaalisen valokuvauksen opintokokonaisuuden, joka pitää sisällään muun muassa kameratekniikkaa, studiovalotusta, kuvankäsittelyä ja valokuvauksen historiaa yhteensä 15 opintopisteen verran.

Olen haaveillut salaa valokuvauksen opinnoista viimeistään siitä saakka, kun viime kesänä hankin ensimmäisen järjestelmäkamerani. Valokuvauksesta on muodostunut minulle harrastus ja intohimo, mutta tähän asti kuvausmetodeinani ovat olleet pitkälti sentyyppiset taktiikat kuin "kokeilu" ja "kun räpsit tarpeeksi monta kuvaa, niin kyllä niistä aina joku vahingossa onnistuu" . Olenkin siis äärimmäisen kiitollinen saamastani mahdollisuudesta oppia enemmän ja vieläpä liittää opinnot nykyiseen tutkintooni. Ehkä mielettömintä tässä koko hommassa on se, että kesän lopuksi me kurssilaiset saamme oman valokuvanäyttelymme paikalliseen galleriaan. Arvatkaa halkeanko kohta jännityksestä ja innostuksesta?

Kurssin hakuprosessi ei ollut mikään aivan yksinkertainen homma ja yhdessä vaiheessa turhauduinkin jo niin pahasti, että olin vähällä luovuttaa. Vaikka olen jo parhaillaan vaihto-oppilaana kirjoilla Göteborgin yliopistossa, tuli minun silti tämän yksittäisen kesäkurssin hakuprosessia varten lähettää useampaan otteeseen vino pino erilaisia todistuksia ja selvityksiä, milloin mistäkin ja milloin milläkin kielellä. Tämän lisäksi hakulomakkeen liitteeksi tuli laatia erillinen arbetsprov, johon kuului motivaatiokirje, portfolio ja CV. Tässä kaikessa oli yllättävän paljon hommaa, mutta nytpä saan sitten sanoa kliseisesti, että kyllä kannatti!

Hetki sitten kauppareissulta kotiin kävellessäni ajattelin, että viimeisin vuosi on kyllä antanut minulle niin paljon kaikkea hyvää. Olen oppinut uutta, nähnyt paljon ja ennen kaikkea elänyt täysillä. Elänyt juuri niin kuin tällä hetkellä tahdonkin elää. Saavuttanut sen mitä halusin. Alkanut uskoa itseeni enemmän. 

Muistakaa siis ihmiset tekin kurkotella omia haaveitanne kohti!

Tiedettä, leipää ja tivolihuveja

"It should be possible to explain the laws of physics to a barmaid." 

– Albert Einstein

Perjantaiterveiset Campus Linnéltä, jonka edusta on viikossa muuttunut upeaksi vaaleanpunaiseksi kukkamereksi. Tämä viikko on vierähtänyt jakson viimeisten kouluhommien kanssa painiskellessa, mutta nyt alkaa jo onneksi näkyä hieman valoa tunnelin päässä. Tänään aion vielä puristaa viimeiset mehut itsestäni, jotta saisin työt valmiiksi ennen viikonloppua ja vappua. Voitteko muuten uskoa, että vuonna 2012 järjestettävän kurssin kolmesta kurssikirjasta uusin on ilmestynyt vuonna 1995? Muut ikivanhat opukset ovat vuosilta 1989 ja 1962. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ohhoh, ollaankohan tässä nyt hieman ajastamme jäljessä, mutta enää en marise, sillä vanhin kirjoista osoittautui aivan loistavaksi. On ollut ilo kerrankin lukea aidosti mielenkiintoista sekä ymmärrettävällä ja mukaansatempaavalla tavalla kirjoitettua kurssikirjaa. Sellaista ei tapahdu usein. Tai onkohan oikeastaan tapahtunut vielä ikinä?

Mutta on tähän viikkoon mahtunut myös opiskelua mukavimpiakin juttuja. Keskiviikkona kävimme Folkuniversitetetin ruotsin kurssilla tapaamani ukrainalaisen tytön kanssa Fröken Olssonin afternoon tealla. Keskiviikkoisin Frökenissä on muutaman tunnin ajan tarjolla iltapäiväteebuffé, josta voi teekupposensa kaveriksi napata muun muassa tuoretta leipää, hedelmiä, juustoja ja muffineja. Parasta oli, että pärjäsimme koko illan suhteellisen hyvin pelkästään ruotsiksi jutustellen, mikä tuntui ihan mahtavalta – ainakin jotain edistystä on siis tämän kevään aikana tapahtunut ja olen kyllä niin onnellinen siitä!

Eilen puolestaan pääsimme pyörimään Lisebergshjuletiin eli valtavaan maailmanpyörään, joka tänä keväänä siirrettiin Göteborgin satamasta huvipuisto Lisebergiin. Maailmanpyöräkierros ei ollut aivan tavallinen, sillä tällä kertaa jokainen gondoli kätki sisälleen esittelyn jonkin tutkijan tai keksijän elämäntyöstä. Ja mikä parasta – kierros oli aivan ilmainen. Vetenskapsrouletten-niminen tempaus oli osa täällä Göteborgissa parhaillaan käynnissä olevia tiedefestivaaleja. Meidät ruletti viskasi gondoliin, jossa istuikin jo valmiina Uppsalan yliopiston teoreettisen fysiikan dosentti Staffan Yngve. Siinä pikkuruisessa gondolissamme Yngve sitten piti meidän neljän hengen poppoollemme lähes 40 minuuttia kestäneen yksityisluennon teoreettisesta fysiikasta samalla kun ympärille avautui näkymä koko sateisen ja sumuisen Göteborgin ylle. Tuntuu vieläkin jotenkin absurdilta ajatukselta. E=mc².

Maailmanpyöräkierroksen ja tuhdin tietoiskun jälkeen olikin jo nälkä, joten pistäydyimme kotimatkalla lähipubissamme Boccassa tankkaamassa hieman iltapalaa. Itse valitsin listalta iki-ihanan ruotsalaisen perinneherkun eli toast skagenin. Iltapalavisiitti venyikin sitten rupatellessa ja hyvässä seurassa monen tunnin mittaiseksi. Näiden hetkien avulla jaksaa taas tänään istua kirjastolla. 

Huomenna vuorossa onkin sitten annos teekkarihuumoria, sillä olemme menossa katsomaan Chalmersin Christoffer Columbus aiheista speksiä. Koska spekseillä on täällä Ruotsissa niin vahvat perinteet, on minusta suorastaan välttämätöntä, että jokainen tässä maassa opiskeleva menee sellaista edes kerran katsomaan. Siellä sitä mekin sitten huomenna huudetaan omstartia ja väliajalla juodaan takahuoneessa snapseja näyttelijöiden kanssa. Toppen!

Rakas ruotsalainen ruokapäiväkirja

Tänä viikonloppuna olen taas kerran herkutellut ja pelkästään hyvällä omallatunnolla:

Perjantaina vietimme ystäväni kanssa afterworkia pienessä, perinteiseen ruotsalaiseen ruokaan erikoistuneessa ravintolassa nimeltä Smaka. Smakan 36 kruunun AW-buffetista löytyi muun muassa lihapullia, mätirullia, silliä sekä västerbottenjuustoa. Ihanan ruotsalaista ja tosi hyvää!

Tänään opin kuinka ruusunmarjakeittoa kuuluu kuulemma oikeaoppisesti täällä Ruotsissa syödä – lämpimänä, vaniljajäätelön ja mandelbiskvier-keksien kanssa. Mumsfilibabba!

Ja koska Göteborg kerran on satamakaupunki ja Feskekörka on olemassa, täytyy siitä ottaa täällä 
kaikki ilo irti. Eilen vietimmekin koti-iltaa ja herkuttelimme simpukoilla, 
kaviaari-toasteilla ja kuplivalla. Luksusta!