Elämä jatkuu länsirannalla

"Kell' onni on, se onnen kätkeköön", sanoi vanhakansa ja oli kyllä harvinaisen väärässä. 

Ketä se silloin ilahduttaisi, rohkaisisi tai inspiroisi? Miten onnea on edes mahdollista piilottaa huijaamatta itseään? Onneksi jonkin toisen koulukunnan vanhakansa totesi myös jaetun ilon olevan kaksinkertainen ilo. Minä pidän heidän asenteestaan enemmän ja niinpä kuulutan tänään maailman turuilla ja toreilla, että olen ollut viimeisen vuoden aikana aidosti onnellinen. 

Nyt on kulunut vuosi ja jo vähän ylikin siitä, kun kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni. Kulunut vuosi on ollut uskomaton ja ylittänyt kevyesti kaiken sen mitä etukäteen uskalsin odottaa.

Kansainväliseen harjoitteluun ja opiskelijavaihtoon lähtö on ollut minulle enemmän kuin arvokas kokemus. Vielä keväällä 2011 mietin, että onkohan tässä vaiheessa opintoja enää mitään järkeä lähteä ja onkohan se sitten kamalan masentavaa, että kaikki läheisimmät opiskelukaverini ovat kenties jo valmistuneet siinä vaiheessa kun palaan takaisin. Pelkäsin myös, etten ehkä pärjäisi, saisi ystäviä tai oppisi koskaan puhumaan kieltä ilman jatkuvaa häpeää. Nyt olen yhtäaikaa huvittunut ja kauhuissani siitä, että todella ajattelin noin.

Jos edes harkitset lähteväsi opiskelemaan ulkomaille, lähde. Ja, jos et ole edes miettinyt asiaa, harkitse. Se voi olla jotain, mikä avartaa maailmankuvaasi tavalla, jota et osannut edes odottaa. Ja kaikki tämä voi tapahtua niinkin lähellä kuin Ruotsissa.

Hektisen vuoden vierähdettyä myös Ruotsivuosi-blogin on pian aika hiljenentyä ainakin toistaiseksi. Mutta minä en kuitenkaan vielä hiljene enkä palaa tarinan alkulähteille, vaan jatkan edelleen elämääni täällä Ruotsin tuulisella länsirannikolla. Kesäni kuluu inspiroivan valokuvauskurssin parissa sekä Göteborgin kesästä ja saaristosta nauttien. Syksyn saapuessa suuntaan ajatukseni takaisin graduun ja yllätyksekseni näillä näkymin myös kivoihin osa-aikaisiin työkuvioihin Tukholmassa. Tulevaisuus on avoin, mutta niin sen täytyy ollakin. Muuten taitaisi tämä elämä käydä melkoisen ikävystyttäväksi.

Jatkossa kirjoittelen arjestani, reissuistani ja elämän pienistä iloista myös Lilyn puolella Länsirannalla -palstalla, tervetuloa mukaan! Samalla myös lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette kuulumisiani täällä Bloggerissa seuranneet. Kysymyksiä kansainvälisestä harjoittelusta, vaihto-opiskelusta tai opiskelusta ja elämästä Ruotsista saatte edelleen esittää milloin vain, vastaan niihin mielelläni ja parhaani mukaan. Koitan vielä tulevina viikkoina kasata tänne blogiin kaikille kiinnostuneille pienen infopaketin kv-harjoittelusta ja opiskelijavaihdosta.

Mitä mahtavinta kesää kaikille! Nähdään Lilyssä!

Nainen ja matkalaukku

Viimeiset viikkoni ovat olleet aikamoista matkalaukkuelämää. Matkareittinä Göteborg–Tukholma–Turku–Kuopio–Tampere–Helsinki–Tukholma–Göteborg ja aikaa vajaat kaksi viikkoa. Kamala määrä junassa, laivalla ja lentokoneessa kulutettuja tunteja, mutta onneksi määränpää oli joka kerta mieleinen. Rakkain vaihtariystäväni lähti pari viikkoa sitten kotimatkalleen Suomeen. Koska minulla oli pari viikkoa lomaa ennen kesäkurssini alkua ja kaipasin kotiin, päätin lähteä mukaan. Ensimmäinen kertani Suomessa lähes puoleen vuoteen.

Göteborgista suuntasimme kuitenkin ensin Tukholmaan, jossa vietimme mukavat pari päivää shoppaillen, herkutellen ja kaupungilla kierrellen. Syötiin tonnikalasalaatit lemppariravintolassani B.A.R.:ssa, piipahdettiin Fotografiskassa ja napattiin mukaamme huumaavan ihanat macaron-leivokset Östermalmille hiljattain avatusta Laduréesta. Tukholma saa minut aina hyvälle tuulelle ja samalla miettimään miltä tuntuisikaan asua jossain Vasastanin vanhoista kivitaloissa, kierrellä Södermalmin pikkuputiikkeja aina kun huvittaa tai lenkkeillä iltaisin Djurgårdenissa. Tukholmassa on jotain, mikä saa minut aina kaipaamaan sinne takaisin.

Sain blogin kautta mahdollisuuden tutustua Tukholmaan toukokuussa avattuun uuteen Omenahotelliin, joka onkin mielestäni oikein tervetullut lisä kaupungin hotellitarjontaan. Tukholman Omppu on ketjun muiden hotellien tavoin edullinen ja simppeli, mutta samalla kuitenkin siisti ja toimiva hotelli lyhyen kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Sopii siis hyvin juuri meidänkaltaisillemme shoppailureissulle saapuneille ystävyksille tai vaikkapa liikematkailijoille.

Tukholmasta matka jatkui laivalla kohti Turkua ja sieltä vihdoin kohti kotikaupunkiani Kuopiota. Olin niin onnellinen pikaisesta kotiinpaluustani, että päätä huimasi. Tuntui mahtavalta nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä ja kävellä tuttuja katuja hiljaisessa kaupungissa, jossa juuri mikään tai kukaan ei ollut muuttunut. Ehdin mökkeillä, saunoa, leipoa, viettää sadepäivää tyttöjen kanssa, nauraa suloisen kummityttöni hauskoille jutuille ja sanoa monelle ihanalle tyypille, että olipa kiva nähdä taas pitkästä aikaa. Nautin joka ikisestä hetkestä, paitsi siitä kun täytyi taas lähteä ja vilkuttaa junan ikkunasta taaksejäävällä asemalaiturilla vilkuttavalle äidille. Onneksi seuraavaa reissua ei tarvitse odottaa puolta vuotta.

Loma ei ollut kuitenkaan aivan vielä ohitse, vaan seuraavaksi suuntasin Tampereelle, jossa vietin ihanan aurinkoisen kesäpäivän vaihtariystäväni kanssa. Käveltiin Tammerkosken rantaa, kahviteltiin Linkosuolla ja ystäväni esitteli minulle lemppariputiikkinsa Tampereella ja kenties koko maailmassa. Sen nimi on Cotton ja se sijaitsee Finlaysonin alueella, Väinö Linnan aukiolla. Käykää tekin kurkkaamassa.

Illalla hyppäsin jälleen junaan ja matkustin viikonlopuksi ystäväni luo Helsinkiin. Tämä tyttöjen viikonloppu oli kyllä yhtä juhlaa ja brunsseja! Tanssittiin, naurettiin ja pidettiin hauskaa. Launtaina kävimme luksusbrunssilla Fazerilla ja sunnuntaina aloitimme aamun herkutellen kotitekoisia skonsseja hedelmien ja marjojen kera ystäväni aurinkoisella parvekkeella Arabianrannassa. Kun aamu valkeni Helsingin sumuisilla kaduilla mietin, että kyllä mä viihtyisin täälläkin.

Nyt olen taas Göteborgissa, mutta matkalaukkuni lojuu edelleen purkamattomana makuuhuoneen lattialla. Kesäkurssi on alkanut ja elämä alkaa taas pikkuhiljaa asettua takaisin raiteilleen. Vaikka loma olikin mieletön, on täälläkin taas hyvä olla. Olin yhtä suurta hymyä vetäessäni matkalaukkua perässäni pitkin vilkasta Avenyta ja odottaessani sitä hetkeä, kun se rakas ihminen kävelee kohta vastaan ja rutistaa oikein kunnolla. Tuntui heti siltä, että nyt olen palannut kotiin.

Mutta ajatukseni ovat edelleen yhtä levällään kuin matkalaukkuni sisältö. Sanotaan, että koti on siellä missä sydän on. Mutta entä jos sydän onkin yhtäaikaa monessa eri paikassa? Missä mun koti silloin oikein on?

Rantaelämää

Göteborgissa on saatu viime aikoina nauttia helteestä ja auringon paisteesta. Aurinkoiset kesäpäivät ovat saaneet ihmiset ulos ja paljastaneet samalla myös kenties ne kaupungin parhaimmat puolet. Hyvä niin, sillä kevätlukukausi alkaa nyt olla virallisesti ohitse ja moni ystäväni viettääkin parhaillaan viimeistä viikkoaan Göteborgissa. Vaikka viime päiviin on mahtunut myös kipeitä jäähyväisiä, on vaihtokevään loppumista mahdotonta murehtia, kun samaan aikaan voi vielä kävellä ystävän kanssa pienen saaristokylän mukulakivikatuja picnic-kori käsivarrella. Viettää päiviä, jolloin kelloa ei katsota eikä tietokonetta avata ja mietitään, että tänään universumissa kaikki on hyvin. Päiviä, joiden jälkeen aurinko on piirtänyt kesän ensimmäiset rusketusraidat iholle.

Göteborgin saaristo on kesäisinä päivinä aivan uskomattoman upea ja antaa parhaimmat mahdolliset puitteet rennolle rantaelämälle. Valkoisia rantoja, kallioita, purjeveneitä, idyllisiä vanhoja taloja ja ennen kaikkea omaa rauhaa. Meri tekee minut onnelliseksi ja Göteborgin saariston tuuliset kalliot ovat vieneet viime päivinä sydämeni lopullisesti.

Talvella teimme saaristoreissun läheiselle Brännön saarelle, mutta tällä kertaa suuntasimme hieman kaukaisemmille rannoille, Vrångön saarelle sekä Marstrandiin, joista jälkimmäisestä muodostuikin kerta heitolla uusi lempipaikkani Göteborgissa. Kaunis satama, valkoiset hiekkarannat ja aurinkoiset kalliot olivat kuin pieni pala taivasta. Vrångön saarelle pääsee helposti ottamalla ensin raitiovaunun Saltholmeniin ja jatkamalla sieltä matkaa lautalla. Marstrandiin matka on hieman pidempi, mutta ehdottomasti pienen vaivan arvoinen. Me matkasimme Marstrands hamniin autolla, mutta vaihtoehtona on ottaa esimerkiksi paikallisjuna Ytterbyn asemalle ja jatkaa sieltä matkaa bussilla.

Rantaelämän lisäksi viime päiviin on mahtunut paljon muutakin – lukuisia puistopiknikejä, kaupungilla kiertelyä, kevään viimeiset luennot sekä lyhyt, mutta onnistunut Tukholman reissu. Niistä kerron kuitenkin lisää vielä tuonnempana, sillä juuri nyt aion nauttia täysin rinnoin pienestä kesälomareissustani kotona Suomessa. Ihanaa olla pitkästä aikaa taas täällä. Ha de så bra!

Päiviä maailmassa

Viime päivät täällä Göteborgissa ovat olleet jotenkin niin onnistuneita, että haluaisin muistaa ne aina. Tavallista elämää, ihania hetkiä ja timanttisia tyyppejä. Ollaan muun muassa löydetty uusi kiva kahvila, tanssittu, käyty live-keikalla ja reippailtu koko Stora Delsjön ympäri. Luennoillakin on ollut jotenkin tavallista mielenkiintoisempaa. Joka päivä tulen yhä varmemmaksi siitä, että täällä vietetyt päivät ovat todellakin olleet elämää isolla E:llä ja suurella sydämellä.

Tiesittekö muuten, että tänään on myös ollut A Day eli maailman valokuvauspäivä, kansainvälinen valokuvaustempaus, jossa ihmisiä ympäri maailmaa kannustetaan ottamaan kamera käteen ja tallentamaan arkeaan valokuviksi yhden päivän ajan. Valokuvat kerätään verkkoon inspiroivaksi kuvakokoelmaksi, jonka tarkoituksena on näyttää miltä maailmassa näytti 15.2.2012. Kuvia käytetään myös tutkimusmateriaalina ja osa niistä valikoituu mukaan lokakuussa julkaistavaan ”Päivä maailmassa” -kirjaan sekä erilaisiin näyttelyihin. Projektin takana on ruotsalainen non-profit organisaatio Expressions of Human Kind. Innostuin tästä ideasta sen verran, että minäkin päätin tämän päivän kantaa kameraa olallani ja lisätä aineistoon vilauksen tästä seesteisestä vaihtarin arjestani. (Alla olevien kuvien joukossa on tosin muitakin kuin valokuvapäivän otoksia.)

Tänään oli kyllä tosiaankin the day. Päivän kuvista ei ehkä paljastu maailmalle juuri se perinteisin arkeni, sillä pitkään hyvin kurissa pysynyt shoppailuintoni oli jo hetken karata käsistä. Mutta tiedättehän te miten onnelliseksi ihanat pienet paperikassit ja niistä paljastuvat aarteet voivatkaan ihmisen toisinaan tehdä! Materialistista, mutta totta. Hankimme tänään ystäväni kanssa aivan ihanat tiimikorvikset, jotka ovat nyt muistuttamassa meitä Göteborgissa vietetystä keväästä ja toisistamme. Ihanin ostokseni aikoihin! 

Kaupungilla kiertelyn ja kahvittelun lisäksi päivään mahtui hieman toisenlaisiakin hetkiä. Aloitin päiväni yliopistolla järjestetyssä mielenkiintoisessa aamupalaseminaarissa, joka käsitteli ruoan ja elitarviketeollisuuden vaikutuksia ilmastoon. Johtopäätös: pitäisi syödä vähän vähemmän lihaa ja enemmän kasviksia. Aamupalalla tarjotut hummus-voileivät olivat kyllä niin superhyviä, että sellaista vegeruokaa aion tehdä kotonakin. Seminaarin jälkeen tapasin ystäväni ja otimme suunnaksi Världkulturmuseetin. Museossa on parhaillaan esillä useampikin kiinnostava näyttely, kuten matkailu- ja maahanmuuttoaiheinen Destination X sekä kantaaottava Spelar Roll, joka teki ainakin minuun vaikutuksen. Museon matkaruletti tuli muuten siihen tulokseen, että meidän pitäisi seuraavaksi matkustaa Karjalaan huuhtomaan kultaa. Mä oon vähän toista mieltä.

Mutta nyt loppuu tämä turhanpäiväinen höpöttely, täytyy vielä ehtiä lukaista pari artikkelia huomista seminaaria varten. Huomisen jälkeen tapahtuukin taas, sillä edessämme on parin päivän road trip vuonojen maassa! Lähdemme siis torstaina poikaystäväni kanssa Norjaan retkeilemään, joten seuraavaksi saattekin sitten jälleen lueskella reissutarinoita, tällä kertaa varmasti hieman erilaisia kuin aikaisemmin. Mukavaa pitkää viikonloppua!

Sadepäiviä ja juoksuhuumaa

Olin pari vuotta sitten entisen työpaikkani henkilöstötilaisuudessa, jossa hyperaktiivinen konsultti piirteli taululle elämän kriisejä kuvaavia ympyröitä. Ympyröiden oli tarkoitus kuvata jotakin sellaista suurta viisautta, ettei energiaansa kannata kuluttaa liikaa niihin kriiseihin, joihin ei voi itse vaikuttaa, vaan sen sijaan keskittyä niihin asioihin, joille on mahdollista tehdä jotakin. Jos siis sadetta ei voi lopettaa, voi sateisen päivän kuitenkin tehdä monella tapaa mukavammaksi. Ja kas kummaa, kun se sadekaan ei sen jälkeen enää niin paljoa harmita.

Täällä Göteborgissa on satanut tai ollut muuten vai synkkää, tuulista ja kylmää nyt jo useamman päivän ajan. Tällainen koiranilma antaa kuitenkin hyvän syyn leipoa, lukea kirjoja kaikessa rauhassa ja ihan vaan ruotsalaisittain mysailla kotosalla. Tai vaikkapa katsella vanhoja ruotsalaisia leffoja, niin kuin minä ja ystäväni teimme. Kevään viimeinen kurssini yliopistolla on osoittautunut mukavan rennoksi siinä mielessä, että sen aikana katsellaan läjä ruotsalaisia klassikkoelokuvia, kuten Arne Mattsonin Hon dansade en sommar tai Ingmar Bergmanin Sommaren med Monica. Mukavaa vastapainoa artikkelien ja kirjojen pänttäämiselle. Viime aikoina päiviäni on piristänyt myös ikkunamme edessä edelleen kukkiva kirsikkapuu, jota voi ihailla vaikka suoraan olohuoneen sohvalta. Säällä kuin säällä.

Vaikka sadepäivinä voikin hyvillä mielin laiskotella, olen ehtinyt olla tällä viikolla reipaskin. Tiistai-iltana suuntasimme nimittäin kuuden hengen vaihtariporukan voimin Slottskogeniin, jossa jokakeväinen Vår Ruset -juoksutapahtuma oli jo alkamassa. Vår Ruset on naisille suunnattu hyvänmielen juoksutapahtuma, johon osallistui tänä vuonna täällä Göteborgissa noin 15 000 juoksijaa. Kaikille joukkueena mukaan ilmoittautuneille tarjottiin juoksun jälkeen picnik maalipaikalla. Tästä innostuneena mekin siis keräsimme kasaan suomalais-ranskalais-itävaltalaisen tiimimme, reippailimme hetken valtavan ihmismassan mukana ja herkuttelimme sen jälkeen puistossa herkullisilla picnik-eväillä. Aivan mahtavaa! Juostuahan tässä tuli siis huikeat viisi kilometriä, mutta minulle se oli oikein hyvä matka aloittaa. Viisi kilometriä meni kuitenkin yllättäen melko kivuttomasti, joten päätin heti seuraavana päivänä ystäväni vinkistä inspiroituneena ilmoittautua mukaan elokuun lopussa järjestettävään Midnattsloppettiin. Nyt on siis kesä aikaa treenailla ja tuplata tuo Vår Rusetin matka.

Juoksuhuumassani tein myös jotakin, mitä en vielä hetki sitten ikinä olisi kuvitellut tekeväni. Kävin pistämässä talonyhtiön saunan lämpiämään, solmin lenkkarit jalkaani ja lähdin ulos uhmaamaan kaatosadetta ja tuulenpuuskia. Mutta tiedättekö, fiilis on tuollaisen urotyön jälkeen mitä mahtavin. Sen kunniaksi nappaan ehkä vielä yhden cupcaken iltapalaksi.

Valborgsfirande i Göteborg

Mahtavat kaksi päivää valborg-humua on takana ja kesä on nyt virallisesti vastaanotettu. Täällä Ruotsissa vappu on ennen kaikkea opiskelijoiden juhla, eikä selvästikään näy niin voimakkaasti normaalissa katukuvassa kuin Suomessa. Ellet nyt sitten satu vapuksi Uppsalaan tai Lundiin, josta löytyy tunnetusti maan suurimmat ja mahtavimmat vappujuhlat. Mutta kyllä täällä kotoisassa Göteborissammekin sai osansa vapputunnelmasta, vaikka ilmapallot, serpentiinit ja ylioppilaslakit olivatkin harvassa eikä munkkejakaan meinannut löytyä mistään.

Vappujuhlat alkoivat meidän osaltamme maanantaina Trädgårdsföreningenissä, jonne saavuimme istuskelemaan ja seuraamaan perinteisen studentmarch-kulkeen saapumista puistossa sijaitsevalle juhlapaikalle. Kulkueen saapumisen jälkeen vuorossa oli puheita, musiikkia ja erilaista studentkårien eli ylioppilaskuntien järjestämää vappuohjelmaa. Ilma oli mukavan lämmin, vaikka pari päivää aikaisemmin sääkartat uhkailivat päiväksi tuulta ja kaatosadetta. Siellä me sitten kilisteltiin skumppia hyvässä seurassa ja herkuteltiin ihanilla picnik-eväillä. Täydellinen vapunavaus!

Illansuussa olikin sitten vuorossa vapun kiistaton kohokohta eli teekkareiden toteuttama Cortègen. Kyseessä on massiivinen vappuparaati, joka on ollut osana Göteborgin vapunviettoa jo vuodesta 1909. Tapahtuma tuntuikin keränneen koko kaupungin yhteen ja Cortège-reitin varrella kadut olivat tupaten täynnä opiskelijoiden tämänvuotisia aikaansaannoksia seuraamaan saapuneita ihmisiä. Cortège-kulkueen aikana rekkojen lavoille rakennetuilla näyttämöillä esitettiin performansseja, joiden teemoina olivat erilaiset svengaavat tai muuten vain mieleenpainuneet uutisaiheet kuluneen vuoden ajalta. Teekkareiden käsittämättömät rakennelmat ja verbaaliset oivallukset olivat kyllä aivan mahtavaa viihdettä! Tällä kertaa esiintyjien hampaisiin olivat joutuneet muun muassa Ruotsin käsittämättömän huonot euroviisuedustajat, myöhästelevä rautatieliikenne sekä Norjan voikriisi.

Cortègen jälkeen suuntasimme Slottskogeniin, jonne oli sytytetty kevään kunniaksi mahtava valborgsbål eli vappukokko. Pysähdyimme kuitenkin matkan varrella pizzalle sillä seurauksella, että kokosta oli perille saapuessamme enää rippeet jäljellä. Jäätiin kuitenkin vielä hetkeksi katselemaan hiipuvaa tulta ja kuuntelemaan musiikkia – tässä vaiheessa lavalla oli jokin erehdyttävästi Jukka Pojalta kuulostava espanjankielinen muusikko.

Vappupäivänä löysimme itsemme jälleen jo hyvissä ajoin Slottskogenista, tällä kertaa mukanamme kasa paistovalmiita grilliherkkuja sekä Kubb, pihapeli, joka on täällä vähintään yhtä suosittua viihdettä kuin Mölkky Suomessa. Siellä me sitten taas istuskeltiin, herkuteltiin ja pelailtiin iltaan saakka aurinkoa palvoen ja elämästä nauttien. Grilliherkkujen lisäksi grillattiin myös ihoa – valitettavasti hieman liikaakin, sillä olkapäät ja naama punoittavat vieläkin muistona vappupäivän auringosta. Lämpöä siis riitti ja toukokuun ensimmäinen päivä olikin samalla myös ensimmäinen kunnon kesäpäivä täällä Göteborgissa.

Aivan mieletön vappu, joka säilyy kyllä mielessäni aina. Kiitos tästä kuuluu erityisesti mahtavalle vappuseuralle! Nyt seuraavaksi nokka kohti Kööpenhaminaa, bussin lähtöön on enää pieni hassu hetki.

Toteutunut haaveeni

Alan pikkuhiljaa uskoa siihen myyttiin, että tahdonvoimalla voi siirtää vuoria. Esseet on nyt palautettu, kouluhommat selätetty ja sain taas kertaalleen todeta, että asioilla on vaan tapana järjestyä. Ja saattaapa siinä samassa rytäkässä muutama pieni haavekin toteutua.

Perjantaina yksi haaveistani toteutui, kun sähköpostiini kilahti ilmoitus siitä, että minut on valittu mukaan Göteborgin yliopiston valokuvauksen laitoksen, Högskolan för fotografin kesäkurssille. Kesän aikana opiskelen siis täällä Göteborgissa digitaalisen valokuvauksen opintokokonaisuuden, joka pitää sisällään muun muassa kameratekniikkaa, studiovalotusta, kuvankäsittelyä ja valokuvauksen historiaa yhteensä 15 opintopisteen verran.

Olen haaveillut salaa valokuvauksen opinnoista viimeistään siitä saakka, kun viime kesänä hankin ensimmäisen järjestelmäkamerani. Valokuvauksesta on muodostunut minulle harrastus ja intohimo, mutta tähän asti kuvausmetodeinani ovat olleet pitkälti sentyyppiset taktiikat kuin "kokeilu" ja "kun räpsit tarpeeksi monta kuvaa, niin kyllä niistä aina joku vahingossa onnistuu" . Olenkin siis äärimmäisen kiitollinen saamastani mahdollisuudesta oppia enemmän ja vieläpä liittää opinnot nykyiseen tutkintooni. Ehkä mielettömintä tässä koko hommassa on se, että kesän lopuksi me kurssilaiset saamme oman valokuvanäyttelymme paikalliseen galleriaan. Arvatkaa halkeanko kohta jännityksestä ja innostuksesta?

Kurssin hakuprosessi ei ollut mikään aivan yksinkertainen homma ja yhdessä vaiheessa turhauduinkin jo niin pahasti, että olin vähällä luovuttaa. Vaikka olen jo parhaillaan vaihto-oppilaana kirjoilla Göteborgin yliopistossa, tuli minun silti tämän yksittäisen kesäkurssin hakuprosessia varten lähettää useampaan otteeseen vino pino erilaisia todistuksia ja selvityksiä, milloin mistäkin ja milloin milläkin kielellä. Tämän lisäksi hakulomakkeen liitteeksi tuli laatia erillinen arbetsprov, johon kuului motivaatiokirje, portfolio ja CV. Tässä kaikessa oli yllättävän paljon hommaa, mutta nytpä saan sitten sanoa kliseisesti, että kyllä kannatti!

Hetki sitten kauppareissulta kotiin kävellessäni ajattelin, että viimeisin vuosi on kyllä antanut minulle niin paljon kaikkea hyvää. Olen oppinut uutta, nähnyt paljon ja ennen kaikkea elänyt täysillä. Elänyt juuri niin kuin tällä hetkellä tahdonkin elää. Saavuttanut sen mitä halusin. Alkanut uskoa itseeni enemmän. 

Muistakaa siis ihmiset tekin kurkotella omia haaveitanne kohti!

Tiedettä, leipää ja tivolihuveja

"It should be possible to explain the laws of physics to a barmaid." 

– Albert Einstein

Perjantaiterveiset Campus Linnéltä, jonka edusta on viikossa muuttunut upeaksi vaaleanpunaiseksi kukkamereksi. Tämä viikko on vierähtänyt jakson viimeisten kouluhommien kanssa painiskellessa, mutta nyt alkaa jo onneksi näkyä hieman valoa tunnelin päässä. Tänään aion vielä puristaa viimeiset mehut itsestäni, jotta saisin työt valmiiksi ennen viikonloppua ja vappua. Voitteko muuten uskoa, että vuonna 2012 järjestettävän kurssin kolmesta kurssikirjasta uusin on ilmestynyt vuonna 1995? Muut ikivanhat opukset ovat vuosilta 1989 ja 1962. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ohhoh, ollaankohan tässä nyt hieman ajastamme jäljessä, mutta enää en marise, sillä vanhin kirjoista osoittautui aivan loistavaksi. On ollut ilo kerrankin lukea aidosti mielenkiintoista sekä ymmärrettävällä ja mukaansatempaavalla tavalla kirjoitettua kurssikirjaa. Sellaista ei tapahdu usein. Tai onkohan oikeastaan tapahtunut vielä ikinä?

Mutta on tähän viikkoon mahtunut myös opiskelua mukavimpiakin juttuja. Keskiviikkona kävimme Folkuniversitetetin ruotsin kurssilla tapaamani ukrainalaisen tytön kanssa Fröken Olssonin afternoon tealla. Keskiviikkoisin Frökenissä on muutaman tunnin ajan tarjolla iltapäiväteebuffé, josta voi teekupposensa kaveriksi napata muun muassa tuoretta leipää, hedelmiä, juustoja ja muffineja. Parasta oli, että pärjäsimme koko illan suhteellisen hyvin pelkästään ruotsiksi jutustellen, mikä tuntui ihan mahtavalta – ainakin jotain edistystä on siis tämän kevään aikana tapahtunut ja olen kyllä niin onnellinen siitä!

Eilen puolestaan pääsimme pyörimään Lisebergshjuletiin eli valtavaan maailmanpyörään, joka tänä keväänä siirrettiin Göteborgin satamasta huvipuisto Lisebergiin. Maailmanpyöräkierros ei ollut aivan tavallinen, sillä tällä kertaa jokainen gondoli kätki sisälleen esittelyn jonkin tutkijan tai keksijän elämäntyöstä. Ja mikä parasta – kierros oli aivan ilmainen. Vetenskapsrouletten-niminen tempaus oli osa täällä Göteborgissa parhaillaan käynnissä olevia tiedefestivaaleja. Meidät ruletti viskasi gondoliin, jossa istuikin jo valmiina Uppsalan yliopiston teoreettisen fysiikan dosentti Staffan Yngve. Siinä pikkuruisessa gondolissamme Yngve sitten piti meidän neljän hengen poppoollemme lähes 40 minuuttia kestäneen yksityisluennon teoreettisesta fysiikasta samalla kun ympärille avautui näkymä koko sateisen ja sumuisen Göteborgin ylle. Tuntuu vieläkin jotenkin absurdilta ajatukselta. E=mc².

Maailmanpyöräkierroksen ja tuhdin tietoiskun jälkeen olikin jo nälkä, joten pistäydyimme kotimatkalla lähipubissamme Boccassa tankkaamassa hieman iltapalaa. Itse valitsin listalta iki-ihanan ruotsalaisen perinneherkun eli toast skagenin. Iltapalavisiitti venyikin sitten rupatellessa ja hyvässä seurassa monen tunnin mittaiseksi. Näiden hetkien avulla jaksaa taas tänään istua kirjastolla. 

Huomenna vuorossa onkin sitten annos teekkarihuumoria, sillä olemme menossa katsomaan Chalmersin Christoffer Columbus aiheista speksiä. Koska spekseillä on täällä Ruotsissa niin vahvat perinteet, on minusta suorastaan välttämätöntä, että jokainen tässä maassa opiskeleva menee sellaista edes kerran katsomaan. Siellä sitä mekin sitten huomenna huudetaan omstartia ja väliajalla juodaan takahuoneessa snapseja näyttelijöiden kanssa. Toppen!

Rakas ruotsalainen ruokapäiväkirja

Tänä viikonloppuna olen taas kerran herkutellut ja pelkästään hyvällä omallatunnolla:

Perjantaina vietimme ystäväni kanssa afterworkia pienessä, perinteiseen ruotsalaiseen ruokaan erikoistuneessa ravintolassa nimeltä Smaka. Smakan 36 kruunun AW-buffetista löytyi muun muassa lihapullia, mätirullia, silliä sekä västerbottenjuustoa. Ihanan ruotsalaista ja tosi hyvää!

Tänään opin kuinka ruusunmarjakeittoa kuuluu kuulemma oikeaoppisesti täällä Ruotsissa syödä – lämpimänä, vaniljajäätelön ja mandelbiskvier-keksien kanssa. Mumsfilibabba!

Ja koska Göteborg kerran on satamakaupunki ja Feskekörka on olemassa, täytyy siitä ottaa täällä 
kaikki ilo irti. Eilen vietimmekin koti-iltaa ja herkuttelimme simpukoilla, 
kaviaari-toasteilla ja kuplivalla. Luksusta!

Haaveiltaisko kesästä vai elettäiskö hetkessä?

– Ai siis mikä neljän sivun essee? Skojjar du, eller?

On helppo huomata, että taas yksi opintojakso lähestyy loppuaan, kun kouluhommia alkaa yhtäkkiä putoilla niskaan ihan urakalla ja heti kun yksi essee alkaa olla suurinpiirtein valmis, löytyy portaalista jo seuraava tehtävänanto. Vaikka me vaihtarit pääsemmekin varmasti hieman tavallista helpommalla, on täällä päässyt kyllä ihan tosissaan tekemään töitä, ja sitä kautta olen myös saanut paljon irti opinnoistani. Nyt olen taas kuluttanut pari vuorokautta elämästäni ihan vain pelkkään paniikinomaiseen opiskeluun, mutta selvisin kuin selvisinkin tämänkertaisesta urakasta. Ruotsin tentistäkin lähdin ihan luottavaisin mielin, joten nyt taas elämä hymyilee. 

Mutta vähiin alkaa kyllä tämä kevät käydä ennen kuin loppuu.

Tänään kävin kaupungilla lounaalla ihanan vaihtariystäväni kanssa ja suunnittelimme samalla kuumeisesti tulevaa Köpiksen reissuamme. Nyt on sekä matkat että hostelli varattu, joten seuraavaksi täytyisi vaan malttaa odotella pari viikkoa. Täältä Göteborgista pääsee hurauttamaan Kööpenhaminaan helposti bussilla. Matka kestää suunnilleen viisi tuntia ja maksaa noin 170 kruunua suuntaansa, yöbusseilla pääsee perille vieläkin hieman edullisemmin. Menetin sydämeni Kööpenhaminalle jo viime kesän reissullamme, joten on ihan mahtavaa päästä sinne nyt uudelleen. Tällä kertaa haluan koluta enemmän sisustus- ja design-liikkeitä ja testata miltä se kuuluisa, aito smørrebrød todella maistuu.

Ehkä parasta tässä viikossa on ollut kuitenkin se, kun ihana äitini kuuli, että tytär on taas lähdössä reissuun ja lähetti postissa suomenkielisen karttaoppaan, etten eksy Kööpenhaminan kujille. Melkein itkin liikutuksesta, kun se tipahti postiluukusta. Kiitos äiti! Otavan karttaopas-sarja on muuten oikeasti ihan hirmuisen kätevä, kannattaa tutustua.

Pian alkaa toukokuu ja monien vaihtareiden viimeiset viikot täällä Göteborgissa. Itse saan onneksi vielä jäädä nauttimaan kaupungista koko kesäksi, mutta täällä tulee varmasti tuntumaan kamalan tyhjältä, kun suurin osa kevään aikana tapaamistani mahtavista tyypeistä palaa takaisin kotiin. Mutta synkistely ei kannata, onhan tässä vielä kevättä jäljellä, toukokuu täynnä suunnitelmia ja pian tämä kaupunkikin alkaa olla ihanimmillaan. Kirsikkapuutkin melkein kukkivat jo. On niin ristiriitaista että yhtä aikaa odotan kesää kuin lapsena joulupukkia, mutten silti haluaisi tämän lukukauden ihan vielä loppuvan – se on nimittäin ollut yksi elämäni parhaista.

– Nyt eletään kuule Hanna vaan tässä ja nyt, sanoi ystäväni kerran ja oli kyllä harvinaisen oikeassa.

Näköalapaikka: Skansens Kronan

Rakastan tunnetusti kaikkia sellaisia paikkoja, joista voi nähdä kerrostalojen kattojen ylle. Kaupunkinäköaloissa on vaan jotain lähes taianomaista, kaikki näyttää yhtäaikaa sekä pieneltä että suurelta. Haavailen siitä, että vielä jonakin päivänä asun vanhassa kerrostalossa, jonka ikkunoista voi nähdä vilauksen aurigossa kylpeviä katonharjoja.

Yksi kiva paikka, josta voi katsella Göteborgia lintuperspektiivistä on Skansens Kronan. Se on Hagan alueella, korkean mäen päällä sijaitseva pyöreä linnoitus, jonka ympärillä on pieni puistoalue. Mäelle kiipeäminen käy urheilusuorituksesta, valitset sitten ikivanhat portaat tai mutkikkaan, mäen päälle johtavan polun. Skansens Kronan kätkee sisälleen myös ravintolan, joka tosin arvatenkin on melkoisen hintava. Perjantaisin siellä voi piipahtaa afterworkilla tai sunnuntaisin vohvelibrunssilla. Paras vaihtoehto on kuitenkin ottaa omat eväät mukaan, istuskella ulkona ja nauttia maisemista.

Nämä kuvat otin pääsiäistä edeltävällä viikolla, jolloin kiipesin mäelle hetken mielijohteesta hieman ennen auringonlaskua. Kävin sielllä edellisen kerran joskus talvella, jolloin sekä raput että polut olivat jäässä ja pelkäsin etten pääse yhtenä kappaleena takaisin alas. Paluumatka olikin yhtä luistelua ja varmasti myös melkoisen hulvaton näky. Tällä kertaa oli paljon mukavampaa.

Istahdin linnoituksen juurella oleville kiville ja luin loppuun ruotsin kurssin romaanin viimeisen kappaleen. Ympärillä istuskeli kaveriporukoita ja auringonlaskua katselemaan tulleita rakastuneen näköisiä pareja. Ajattelin, että seuraavan kerran tulen tänne joidenkin tärkeiden ihmisten kanssa. Ja silloin se iski aivan kuin puskista ja ensimmäistä kertaa tämän kevään aikana kunnolla – mulla on ikävä Suomeen. Ikävä kaikkia rakkaita ihmisiä siellä. Sitten siis vain suunnittelemaan Suomen reissua kesäkuun alkupuolelle – hurraa!