Elämä jatkuu länsirannalla

"Kell' onni on, se onnen kätkeköön", sanoi vanhakansa ja oli kyllä harvinaisen väärässä. 

Ketä se silloin ilahduttaisi, rohkaisisi tai inspiroisi? Miten onnea on edes mahdollista piilottaa huijaamatta itseään? Onneksi jonkin toisen koulukunnan vanhakansa totesi myös jaetun ilon olevan kaksinkertainen ilo. Minä pidän heidän asenteestaan enemmän ja niinpä kuulutan tänään maailman turuilla ja toreilla, että olen ollut viimeisen vuoden aikana aidosti onnellinen. 

Nyt on kulunut vuosi ja jo vähän ylikin siitä, kun kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni. Kulunut vuosi on ollut uskomaton ja ylittänyt kevyesti kaiken sen mitä etukäteen uskalsin odottaa.

Kansainväliseen harjoitteluun ja opiskelijavaihtoon lähtö on ollut minulle enemmän kuin arvokas kokemus. Vielä keväällä 2011 mietin, että onkohan tässä vaiheessa opintoja enää mitään järkeä lähteä ja onkohan se sitten kamalan masentavaa, että kaikki läheisimmät opiskelukaverini ovat kenties jo valmistuneet siinä vaiheessa kun palaan takaisin. Pelkäsin myös, etten ehkä pärjäisi, saisi ystäviä tai oppisi koskaan puhumaan kieltä ilman jatkuvaa häpeää. Nyt olen yhtäaikaa huvittunut ja kauhuissani siitä, että todella ajattelin noin.

Jos edes harkitset lähteväsi opiskelemaan ulkomaille, lähde. Ja, jos et ole edes miettinyt asiaa, harkitse. Se voi olla jotain, mikä avartaa maailmankuvaasi tavalla, jota et osannut edes odottaa. Ja kaikki tämä voi tapahtua niinkin lähellä kuin Ruotsissa.

Hektisen vuoden vierähdettyä myös Ruotsivuosi-blogin on pian aika hiljenentyä ainakin toistaiseksi. Mutta minä en kuitenkaan vielä hiljene enkä palaa tarinan alkulähteille, vaan jatkan edelleen elämääni täällä Ruotsin tuulisella länsirannikolla. Kesäni kuluu inspiroivan valokuvauskurssin parissa sekä Göteborgin kesästä ja saaristosta nauttien. Syksyn saapuessa suuntaan ajatukseni takaisin graduun ja yllätyksekseni näillä näkymin myös kivoihin osa-aikaisiin työkuvioihin Tukholmassa. Tulevaisuus on avoin, mutta niin sen täytyy ollakin. Muuten taitaisi tämä elämä käydä melkoisen ikävystyttäväksi.

Jatkossa kirjoittelen arjestani, reissuistani ja elämän pienistä iloista myös Lilyn puolella Länsirannalla -palstalla, tervetuloa mukaan! Samalla myös lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette kuulumisiani täällä Bloggerissa seuranneet. Kysymyksiä kansainvälisestä harjoittelusta, vaihto-opiskelusta tai opiskelusta ja elämästä Ruotsista saatte edelleen esittää milloin vain, vastaan niihin mielelläni ja parhaani mukaan. Koitan vielä tulevina viikkoina kasata tänne blogiin kaikille kiinnostuneille pienen infopaketin kv-harjoittelusta ja opiskelijavaihdosta.

Mitä mahtavinta kesää kaikille! Nähdään Lilyssä!

Nainen ja matkalaukku

Viimeiset viikkoni ovat olleet aikamoista matkalaukkuelämää. Matkareittinä Göteborg–Tukholma–Turku–Kuopio–Tampere–Helsinki–Tukholma–Göteborg ja aikaa vajaat kaksi viikkoa. Kamala määrä junassa, laivalla ja lentokoneessa kulutettuja tunteja, mutta onneksi määränpää oli joka kerta mieleinen. Rakkain vaihtariystäväni lähti pari viikkoa sitten kotimatkalleen Suomeen. Koska minulla oli pari viikkoa lomaa ennen kesäkurssini alkua ja kaipasin kotiin, päätin lähteä mukaan. Ensimmäinen kertani Suomessa lähes puoleen vuoteen.

Göteborgista suuntasimme kuitenkin ensin Tukholmaan, jossa vietimme mukavat pari päivää shoppaillen, herkutellen ja kaupungilla kierrellen. Syötiin tonnikalasalaatit lemppariravintolassani B.A.R.:ssa, piipahdettiin Fotografiskassa ja napattiin mukaamme huumaavan ihanat macaron-leivokset Östermalmille hiljattain avatusta Laduréesta. Tukholma saa minut aina hyvälle tuulelle ja samalla miettimään miltä tuntuisikaan asua jossain Vasastanin vanhoista kivitaloissa, kierrellä Södermalmin pikkuputiikkeja aina kun huvittaa tai lenkkeillä iltaisin Djurgårdenissa. Tukholmassa on jotain, mikä saa minut aina kaipaamaan sinne takaisin.

Sain blogin kautta mahdollisuuden tutustua Tukholmaan toukokuussa avattuun uuteen Omenahotelliin, joka onkin mielestäni oikein tervetullut lisä kaupungin hotellitarjontaan. Tukholman Omppu on ketjun muiden hotellien tavoin edullinen ja simppeli, mutta samalla kuitenkin siisti ja toimiva hotelli lyhyen kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Sopii siis hyvin juuri meidänkaltaisillemme shoppailureissulle saapuneille ystävyksille tai vaikkapa liikematkailijoille.

Tukholmasta matka jatkui laivalla kohti Turkua ja sieltä vihdoin kohti kotikaupunkiani Kuopiota. Olin niin onnellinen pikaisesta kotiinpaluustani, että päätä huimasi. Tuntui mahtavalta nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä ja kävellä tuttuja katuja hiljaisessa kaupungissa, jossa juuri mikään tai kukaan ei ollut muuttunut. Ehdin mökkeillä, saunoa, leipoa, viettää sadepäivää tyttöjen kanssa, nauraa suloisen kummityttöni hauskoille jutuille ja sanoa monelle ihanalle tyypille, että olipa kiva nähdä taas pitkästä aikaa. Nautin joka ikisestä hetkestä, paitsi siitä kun täytyi taas lähteä ja vilkuttaa junan ikkunasta taaksejäävällä asemalaiturilla vilkuttavalle äidille. Onneksi seuraavaa reissua ei tarvitse odottaa puolta vuotta.

Loma ei ollut kuitenkaan aivan vielä ohitse, vaan seuraavaksi suuntasin Tampereelle, jossa vietin ihanan aurinkoisen kesäpäivän vaihtariystäväni kanssa. Käveltiin Tammerkosken rantaa, kahviteltiin Linkosuolla ja ystäväni esitteli minulle lemppariputiikkinsa Tampereella ja kenties koko maailmassa. Sen nimi on Cotton ja se sijaitsee Finlaysonin alueella, Väinö Linnan aukiolla. Käykää tekin kurkkaamassa.

Illalla hyppäsin jälleen junaan ja matkustin viikonlopuksi ystäväni luo Helsinkiin. Tämä tyttöjen viikonloppu oli kyllä yhtä juhlaa ja brunsseja! Tanssittiin, naurettiin ja pidettiin hauskaa. Launtaina kävimme luksusbrunssilla Fazerilla ja sunnuntaina aloitimme aamun herkutellen kotitekoisia skonsseja hedelmien ja marjojen kera ystäväni aurinkoisella parvekkeella Arabianrannassa. Kun aamu valkeni Helsingin sumuisilla kaduilla mietin, että kyllä mä viihtyisin täälläkin.

Nyt olen taas Göteborgissa, mutta matkalaukkuni lojuu edelleen purkamattomana makuuhuoneen lattialla. Kesäkurssi on alkanut ja elämä alkaa taas pikkuhiljaa asettua takaisin raiteilleen. Vaikka loma olikin mieletön, on täälläkin taas hyvä olla. Olin yhtä suurta hymyä vetäessäni matkalaukkua perässäni pitkin vilkasta Avenyta ja odottaessani sitä hetkeä, kun se rakas ihminen kävelee kohta vastaan ja rutistaa oikein kunnolla. Tuntui heti siltä, että nyt olen palannut kotiin.

Mutta ajatukseni ovat edelleen yhtä levällään kuin matkalaukkuni sisältö. Sanotaan, että koti on siellä missä sydän on. Mutta entä jos sydän onkin yhtäaikaa monessa eri paikassa? Missä mun koti silloin oikein on?

Toteutunut haaveeni

Alan pikkuhiljaa uskoa siihen myyttiin, että tahdonvoimalla voi siirtää vuoria. Esseet on nyt palautettu, kouluhommat selätetty ja sain taas kertaalleen todeta, että asioilla on vaan tapana järjestyä. Ja saattaapa siinä samassa rytäkässä muutama pieni haavekin toteutua.

Perjantaina yksi haaveistani toteutui, kun sähköpostiini kilahti ilmoitus siitä, että minut on valittu mukaan Göteborgin yliopiston valokuvauksen laitoksen, Högskolan för fotografin kesäkurssille. Kesän aikana opiskelen siis täällä Göteborgissa digitaalisen valokuvauksen opintokokonaisuuden, joka pitää sisällään muun muassa kameratekniikkaa, studiovalotusta, kuvankäsittelyä ja valokuvauksen historiaa yhteensä 15 opintopisteen verran.

Olen haaveillut salaa valokuvauksen opinnoista viimeistään siitä saakka, kun viime kesänä hankin ensimmäisen järjestelmäkamerani. Valokuvauksesta on muodostunut minulle harrastus ja intohimo, mutta tähän asti kuvausmetodeinani ovat olleet pitkälti sentyyppiset taktiikat kuin "kokeilu" ja "kun räpsit tarpeeksi monta kuvaa, niin kyllä niistä aina joku vahingossa onnistuu" . Olenkin siis äärimmäisen kiitollinen saamastani mahdollisuudesta oppia enemmän ja vieläpä liittää opinnot nykyiseen tutkintooni. Ehkä mielettömintä tässä koko hommassa on se, että kesän lopuksi me kurssilaiset saamme oman valokuvanäyttelymme paikalliseen galleriaan. Arvatkaa halkeanko kohta jännityksestä ja innostuksesta?

Kurssin hakuprosessi ei ollut mikään aivan yksinkertainen homma ja yhdessä vaiheessa turhauduinkin jo niin pahasti, että olin vähällä luovuttaa. Vaikka olen jo parhaillaan vaihto-oppilaana kirjoilla Göteborgin yliopistossa, tuli minun silti tämän yksittäisen kesäkurssin hakuprosessia varten lähettää useampaan otteeseen vino pino erilaisia todistuksia ja selvityksiä, milloin mistäkin ja milloin milläkin kielellä. Tämän lisäksi hakulomakkeen liitteeksi tuli laatia erillinen arbetsprov, johon kuului motivaatiokirje, portfolio ja CV. Tässä kaikessa oli yllättävän paljon hommaa, mutta nytpä saan sitten sanoa kliseisesti, että kyllä kannatti!

Hetki sitten kauppareissulta kotiin kävellessäni ajattelin, että viimeisin vuosi on kyllä antanut minulle niin paljon kaikkea hyvää. Olen oppinut uutta, nähnyt paljon ja ennen kaikkea elänyt täysillä. Elänyt juuri niin kuin tällä hetkellä tahdonkin elää. Saavuttanut sen mitä halusin. Alkanut uskoa itseeni enemmän. 

Muistakaa siis ihmiset tekin kurkotella omia haaveitanne kohti!

Kun aurinko tukahdutti opiskelumotivaation

Vaikka olen ollut täällä Göteborgissa jo pari kuukautta, minulla on edelleen lähes päivittäin sellainen fiilis, että olisin täällä lomalla. Ennätyspitkä loma on sinäänsä ihan mahtava juttu, mutta toisinaan se tekee opiskelusta haastavaa. Vielä hankalammaksi asiat menevät silloin, kun lomalla pääsee vielä suunnittelemaan uusia lomia. Ja erityisesti silloin, kun sää on mitä ihanin. 

Aurinko paistaa ja mittari on taas parina päivänä kohonnut kymmeneen asteeseen. Opiskelumotivaationi puolestaan on sitä mukaa vajonnut takaisin pakkasen puolelle eikä Mass Media in Sweden -kurssin viimeinen essee ota juuri tulta alleen. Miten äärimmäisen mielenkiintoinen kurssi voikaan muuttua täysin päinvastaiseksi silloin, kun deadlinet astuvat mukaan kuvaan? Voiko opinnoissa menestyä hyvin kevään ensimmäisinä aurinkoisina päivinä?

Toivottavasti huomenna sataa ja poikaystäväni muistaa piilottaa tänään ostamani matkaoppaan, niin voin opiskella rauhassa.

Esseen kirjoittaminen vaatii järeitä aseita – siis kahvia ja parhaita mahdollisia opiskelueväitä

Mutta tällaisina päivinä kukaan ei voi viettää aikaansa koneen ääressä tai kirjastolla

Täksi illaksi täytyisi vielä valmistella Folkuniversitetetin ruotsin kurssille vartin mittainen företagspresentation, mutta pelkkä ajatuskin saa ihoni nousemaan kananlihalle. Viidentoista minuutin monologi luokan edessä ruotsiksi tuntuu stressaavalta ajatukselta, mutta toisaalta ehkä eniten oppii juuri silloin, kun pakottaa itsensä hieman oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Onneksi opettaja lupasi tarjota meille kahvia ja pullaa tämän koettelemuksen jälkeen.

Olen tykännyt kummastakin täällä käymästäni ruotsin kurssista kovasti. Opettajat ovat mahtavia, ja pitkästä aikaa tuntuu, että todella edistyn kieliopinnoissani. Kummankin kurssin taso on mielestäni myös ollut minulle juuri sopiva – Folkuniversitetetin kurssi on tosin jonkin verran yliopiston kurssia haastavampi. Folkuniversitetetin kurssissa on myös se kiva puoli, että ryhmä on pienempi ja opiskelijat tulevat monenlaisista eri taustoista ja kulttuureista. Ryhmässämme on opiskelijoita muun muassa Skotlannista, Virosta, Ukrainasta, Meksikosta ja Iranista. Yliopiston ruotsin kurssin osallistujista noin 80 prosenttia on suomalaisia vaihtareita.

Mutta nyt nappaan termarin mukaani ja suuntaan hetkeksi puistoon lukemaan kirjaa ja nauttimaan auringosta. Esitelmä valmistukoon siinä sivussa. 

Yliopiston ruotsin kurssilla luetaan myös ruotsinkielinen romaani – Johanna Nilssonin esikoisromaani Hon går genom tavlan, ut ur bilden on oikeasti todella hyvä kirja tärkeästä aiheesta. Suosittelen lämpimästi!

Toisinaan meno on kuin lastentarhassa – ja hyvä niin, sopii mulle. Näihin yliopiston ruotsin kurssin tunnelmiin kuului hirviaiheinen laululeikki. Ihanilta entisiltä työkavereiltani läksiäislahjaksi saamani muumisanakirja on myös hitti.

Lilla Lilla Edet

Oletteko koskaan kuulleet paikasta nimeltä Lilla Edet? Ei haittaa, jos ette. Se sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Göteborgista, Götajoen varrella. Se on sellainen unelias pieni kylä, jonka väestöstä suurin osa näyttäisi olevan reippaasti keski-iän paremmalla puolen ja jossa on yksi kauppa, yksi kahvila ja jostain kumman syystä ainakin kolme kampaamoa. Ei mitenkään poikkeuksellisen viehättävä, muttei rumakaan. Siellä on paljon vanhoja tammia, tuulimyllyjä ja upeat, korkealle kohoavat lenkkipolut. Ja ainakin yksi kamalan kylmä vanha talo, jossa tuulee sisällä.

Kerron tämän siksi, että olin siellä lomalla.

Ei sillä, että olisin sinne vartavasten halunnut, vaan koska poikaystäväni sattui olemaan syyslomani aikaan parin viikon työkeikalla pikkukaupungissa, jossa myös hänen veljensä perheineen nykyisin asustaa. Kylmä vanha talo puolestaan oli ilmainen majapaikka ja samalla hyvä tukikohta Göteborgin reissuille.

Oikeastaan kerron tämän siksi, että pääsisin lisäämään blogiini muutaman kuvan, joista pidän. Ja todeta, että lomalla tärkeintä ei ole paikka eikä edes toimiva lämmitys vaan ihmiset ja fiilis.

Onneksi satun olemaan niitä ihmisiä, jotka rakastavat kynttilöitä, villasukkia, kuumia kylpyjä ja vieläkin kuumempia juomia. Näillä eväillä tuulinen talo nukkuvassa pikkukaupungissa olikin nimittäin yhtäkkiä varsin viihtyisä paikka.

Kirjoittelen pian lisää lomapäivistäni Göteborgissa, joten ensimmäinen kurkistus tulevaan opiskelukaupunkiini onkin siis jo tässä vaiheessa luvassa. Nyt on muuten tullut aika tehdä myös kevään kurssivalinnat, joten seuraavaksi siirrynkin siis pähkäilemään niitä. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!