Kööpenhamina Vol.2

Vietimme ystäväni kanssa aivan mielettömät kaksi päivää värikkäässä Kööpenhaminassa. Toisin kuin viime kesän reissullamme, tällä kertaa säätkin suosivat ja aurinko helli kaupunkia lähes koko lomamme ajan. Ja tällä reissulla rakastuin Kööpenhaminaan ehkä vielä hitusen enemmän.

Kööpenhaminassa tunnelma on selkeästi mannermaisempi, aivan erilainen kuin viiden tunnin bussimatkan päässä Göteborgissa. Ilmapiiri on huolettomampi, ihmiset asteen boheemimpia ja kahvilakulttuuri sekä kauniisti kuluneissa vanhoissa rakennuksissa piileskelevät pienet putiikit elävät edelleen valtakauttaan. Tästä huolimatta kaupungissa saattaa suomalaisena toisinaan tuntea hämmästyttävää yhteenkuluvuutta – tanskalaisten ruokakauppojen hyllyiltä löytyy nimittäin Fazérin Salmiakkia, kunnon ruisleipää ja olutta. Keskellä päivää vastaan kävelee iloisessa hiprakassa olevia ihmisiä. Kieli kuulostaa sitä osaamattomien korviin aivan käsittämättömältä. Vähän kuin Suomessa, eikä lainkaan niin kuin Ruotsissa. Tiesittekö muuten, että Tanskassa tervehditään ja toivotetaan näkemiin sanomalla hej/hej hej eli "hai" ja "hai hai", samaan tyyliin kuin Suomessa sanottaisiin moi ja moi moi.

Kahvilat ja ravintolat ovat Kööpenhaminan sydän ja kenties se paras tapa kokea kaupungin todellinen tunnelma. Valinnanvaraa on paljon ja hintataso vaihtelee, mutta yleisesti ottaen Tanska on kallis maa, eikä kahvikuppiakaan saa juuri mistään alle 30 kruunulla. Monessa paikassa peritään myös lisämaksu ulkomaalaisella pankkikortilla maksettaessa. Kööpenhaminassa hieman pienemmällä budjetilla liikkuville kulinaristivierailijoille voin kuitenkin suositella ainakin Paludan Bog&Cafen antikvariaatti-idylliä ja uskomatonta brunssia, postimuseon kahvilaa ja sieltä avautuvaa näköalaa sekä lounasta pienessä autenttisessa smørrebrød-ravintolassa nimeltä Café Nytorv. Kaikki nämä tällä reissulla kokeiltuja ja hyväksi havaittuja. Paludanin brunssille suunnatessamme olimme liikkeellä jo ennen kahvilan aukeamista, joten piipahdimme hetkeksi lukemaan lehtiä nurkan takana sijaitsevaan kirjastoon. Sen lukusalin tuoleina toimivat oikeat Vitran DSW -tuolit. Arvaatkaa kuka haluaisi juuri sellaiset ökykalliit ihanuudet omaan kotiinsa ja vähän äkkiä.

Tanskassa leipä on pyhä asia ja sen päälle levitetään ainoastaan oikeaa voita. Pahimman häväistyksen tietämätön turisti voi aiheuttaa smørrebrødejä popsiessaan – niitä ei nimittäin saa syödä ihan miten sattuu. Täytteitä kuuluu kasata pienen leipäpalan päälle reilulla kädellä ja satavuotisia leivänpäällisyhdistemiä noudattaen, jonka jälkeen nämä taideteokset tulee nauttia oikeassa järjestyksessä. Ensin syödään kalaleipä, sitten lihaleipä ja lopuksi juustoleipä. Välissä voi halutessaan nauttia myös perunaleivän. – Että näin. Monissa paikoissa asiat on kuitenkin tehty hieman helpommiksi ja lautaselleen saa valmiiksi kasatun voileivän, joka on niin valtava, että nälkä lähtee jo yhdellä.

Kaiken herkuttelun, kahvittelun ja kaupunkihaahuilun lomassa ehdimme käydä katsomassa hieman nähtävyyksiäkin – istuskeltiin Nyhavnin postikorttimaisemissa, moikattiin pientä merenneitoa, kiivettiin pyöreän Rundetaarnin huipulle ja käppäiltiin katsomaan Islands Bryggen modernia kaupunginosaa ja Bryggebroen rakkauslukkoja. Kun hetken näytti siltä, että sää muuttuu huonommaksi, suuntasimme museoon. Kööpenhaminan designmuseo onkin ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde ja opiskelijat pääsevät sinne vieläpä aivan ilmaiseksi. Ainakin meidän ruotsalaiset opiskelijakorttimme hyväksyttiin, joten saman edun saa varmastikin myös muilla ulkomaalaisilla opiskelijakorteilla. 

Jos ylimääräistä aikaa jää, kannattaa Designin ystävien piipahtaa Vesterbron kaupunginosassa sijaitsevassa Designers Zoossa. Vaikka hinnat ovat pilvissä, on liike vaan jotenkin niin syötävän söpö ja inspiroiva. Minä ainakin tykkäsin kovasti. Shoppailtua ei tällä reissulla muuten juurikaan tullut lähinnä siitä syystä, että torstain hellepäivänä halusimme vain olla ulkona, perjantaina kaupat olivat sulkeneet ovensa jonkin hämärän paikallisen rukouspäivän johdosta ja lauantaina ne puolestaan kuhisivat porukkaa niin kamalaan tungokseen asti, ettei sinne sekaan paljon tehnyt mieli mennä. Mutta vaikka ostossaldo oli olematon, tältä reissulta jäi käteen niin paljon kaikkea muuta. Ennen kaikkea hyvä mieli. Tak Køpenhavn! Ja suuri kiitos myös mitä parhaimmalle matkaseuralaiselleni – jälleen kerran.

Haaveiltaisko kesästä vai elettäiskö hetkessä?

– Ai siis mikä neljän sivun essee? Skojjar du, eller?

On helppo huomata, että taas yksi opintojakso lähestyy loppuaan, kun kouluhommia alkaa yhtäkkiä putoilla niskaan ihan urakalla ja heti kun yksi essee alkaa olla suurinpiirtein valmis, löytyy portaalista jo seuraava tehtävänanto. Vaikka me vaihtarit pääsemmekin varmasti hieman tavallista helpommalla, on täällä päässyt kyllä ihan tosissaan tekemään töitä, ja sitä kautta olen myös saanut paljon irti opinnoistani. Nyt olen taas kuluttanut pari vuorokautta elämästäni ihan vain pelkkään paniikinomaiseen opiskeluun, mutta selvisin kuin selvisinkin tämänkertaisesta urakasta. Ruotsin tentistäkin lähdin ihan luottavaisin mielin, joten nyt taas elämä hymyilee. 

Mutta vähiin alkaa kyllä tämä kevät käydä ennen kuin loppuu.

Tänään kävin kaupungilla lounaalla ihanan vaihtariystäväni kanssa ja suunnittelimme samalla kuumeisesti tulevaa Köpiksen reissuamme. Nyt on sekä matkat että hostelli varattu, joten seuraavaksi täytyisi vaan malttaa odotella pari viikkoa. Täältä Göteborgista pääsee hurauttamaan Kööpenhaminaan helposti bussilla. Matka kestää suunnilleen viisi tuntia ja maksaa noin 170 kruunua suuntaansa, yöbusseilla pääsee perille vieläkin hieman edullisemmin. Menetin sydämeni Kööpenhaminalle jo viime kesän reissullamme, joten on ihan mahtavaa päästä sinne nyt uudelleen. Tällä kertaa haluan koluta enemmän sisustus- ja design-liikkeitä ja testata miltä se kuuluisa, aito smørrebrød todella maistuu.

Ehkä parasta tässä viikossa on ollut kuitenkin se, kun ihana äitini kuuli, että tytär on taas lähdössä reissuun ja lähetti postissa suomenkielisen karttaoppaan, etten eksy Kööpenhaminan kujille. Melkein itkin liikutuksesta, kun se tipahti postiluukusta. Kiitos äiti! Otavan karttaopas-sarja on muuten oikeasti ihan hirmuisen kätevä, kannattaa tutustua.

Pian alkaa toukokuu ja monien vaihtareiden viimeiset viikot täällä Göteborgissa. Itse saan onneksi vielä jäädä nauttimaan kaupungista koko kesäksi, mutta täällä tulee varmasti tuntumaan kamalan tyhjältä, kun suurin osa kevään aikana tapaamistani mahtavista tyypeistä palaa takaisin kotiin. Mutta synkistely ei kannata, onhan tässä vielä kevättä jäljellä, toukokuu täynnä suunnitelmia ja pian tämä kaupunkikin alkaa olla ihanimmillaan. Kirsikkapuutkin melkein kukkivat jo. On niin ristiriitaista että yhtä aikaa odotan kesää kuin lapsena joulupukkia, mutten silti haluaisi tämän lukukauden ihan vielä loppuvan – se on nimittäin ollut yksi elämäni parhaista.

– Nyt eletään kuule Hanna vaan tässä ja nyt, sanoi ystäväni kerran ja oli kyllä harvinaisen oikeassa.

Viikonlopputerveiset Kööpenhaminasta

Viikonloppuna Tukholmassa oli ehkä kesän viimeinen hellepäivä. Minä vietin sen Kööpenhaminassa sateenvarjon alla, ukkosmyrskyä karkuun juosten ja kaupoissa ja kahviloissa haahuillen. Päivän päätteeksi kengät olivat likomärät ja väsytti aivan kamalasti, mutta mieli oli silti korkealla. 

Kööpenhamina on kaupunki, johon voi ihastua sateisenakin päivänä. Kauniit rakennukset ja erityisesti Nyhavnin satama-alue olivat juuri sitä, miltä olin Tanskan pääkaupungin kuvitellutkin näyttävän.

Tai ehkä jopa vähän vielä enemmän.

Kööpenhamina on pullollaan nähtävää ja vierailemisen arvoisia paikkoja, mutta me emme vajaan kahden päivän aikana edes yrittäneet nähdä niistä mahdollisimman monta. Sateinen sää sinetöi ajatuksemme siitä, että tänä viikonloppuna rentoudutaan ja vietetään kiireetöntä aikaa. Ja nähdään siinä sivussa mitä ehditään. – Sen verran ehdittiin, että käytiin katsomassa kaupungin symboliksi muodostunutta Pieni merenneito -patsasta, ja käveltiin samalla sen vierellä sijaitsevassa Churchillparkenissa, mikä olikin tosi kaunista aluetta. Sitten shoppailtiin vähän ja syötiin enemmän.

Pitkä kävelykatu Strøget on vilkas, turisteja pullollaan oleva kauppakatu, jonka vaateliikkeitä ja kahviloita kierrellen saa päivän kulumaan ihan liiankin nopeasti. Vielä kiinnostavimpia ja persoonallisempia ovat kuitenkin Strogetin rauhallisemmat sivukadut, joilta löytyy pikkuputiikkeja, vintageliikkeitä, kirppiksiä sekä tunnelmallisia kahviloita ja ravintoloita. Erityisesti Larsbjørnsstrædea, joka mainittiin noin viikko sitten myös Dagens Nyheterin matka-artikkelissä, voin hyvin suositella.

Kööpenhaminassa olen nyt syönyt myös ehkä elämäni parhaan brunssin. En tiedä kuvittelinko vain, mutta brunssipaikat tuntuivat olevan kaupungissa erityisen suosittuja ja myös yllättävän edullisia. 79 kruunulla sai tosi hyvän brunssin ja 99 kruunulla aivan loistavan. Jos siis varaat Kööpenhaminasta hotellin, aamupala kannattaa jättää ottamatta ja suunnata heti aamusta ulos syömään.

Kööpenhaminassa kaikki liikkuvat tunnetusti polkupyörällä. Myös viikonlopputuristi saa tarvittaessa lainattua fillarin käyttöönsä – ja aivan ilmaiseksi! Citybike-pisteitä näkee ympäri kaupunkia, erityisesti suosituimpien nähtävyyksien läheisyydessä. Pyörän saa siis käyttöönsä, kun maksaa 20 kruunun pantin, jonka senkin saa takaisin siinä vaiheessa, kun pyörä on palautettu mihin tahansa kaupungin Citybike -pisteeseen. Kätevää!

Viikonloppu sateisessa Kööpenhaminassa sai kuin saikin aikaan vähintään yhtä aurinkoisen mielen kuin hellepäivä Tukholmassa. Tänne tulen kyllä vielä palaamaan takaisin.