Nainen ja matkalaukku

Viimeiset viikkoni ovat olleet aikamoista matkalaukkuelämää. Matkareittinä Göteborg–Tukholma–Turku–Kuopio–Tampere–Helsinki–Tukholma–Göteborg ja aikaa vajaat kaksi viikkoa. Kamala määrä junassa, laivalla ja lentokoneessa kulutettuja tunteja, mutta onneksi määränpää oli joka kerta mieleinen. Rakkain vaihtariystäväni lähti pari viikkoa sitten kotimatkalleen Suomeen. Koska minulla oli pari viikkoa lomaa ennen kesäkurssini alkua ja kaipasin kotiin, päätin lähteä mukaan. Ensimmäinen kertani Suomessa lähes puoleen vuoteen.

Göteborgista suuntasimme kuitenkin ensin Tukholmaan, jossa vietimme mukavat pari päivää shoppaillen, herkutellen ja kaupungilla kierrellen. Syötiin tonnikalasalaatit lemppariravintolassani B.A.R.:ssa, piipahdettiin Fotografiskassa ja napattiin mukaamme huumaavan ihanat macaron-leivokset Östermalmille hiljattain avatusta Laduréesta. Tukholma saa minut aina hyvälle tuulelle ja samalla miettimään miltä tuntuisikaan asua jossain Vasastanin vanhoista kivitaloissa, kierrellä Södermalmin pikkuputiikkeja aina kun huvittaa tai lenkkeillä iltaisin Djurgårdenissa. Tukholmassa on jotain, mikä saa minut aina kaipaamaan sinne takaisin.

Sain blogin kautta mahdollisuuden tutustua Tukholmaan toukokuussa avattuun uuteen Omenahotelliin, joka onkin mielestäni oikein tervetullut lisä kaupungin hotellitarjontaan. Tukholman Omppu on ketjun muiden hotellien tavoin edullinen ja simppeli, mutta samalla kuitenkin siisti ja toimiva hotelli lyhyen kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Sopii siis hyvin juuri meidänkaltaisillemme shoppailureissulle saapuneille ystävyksille tai vaikkapa liikematkailijoille.

Tukholmasta matka jatkui laivalla kohti Turkua ja sieltä vihdoin kohti kotikaupunkiani Kuopiota. Olin niin onnellinen pikaisesta kotiinpaluustani, että päätä huimasi. Tuntui mahtavalta nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä ja kävellä tuttuja katuja hiljaisessa kaupungissa, jossa juuri mikään tai kukaan ei ollut muuttunut. Ehdin mökkeillä, saunoa, leipoa, viettää sadepäivää tyttöjen kanssa, nauraa suloisen kummityttöni hauskoille jutuille ja sanoa monelle ihanalle tyypille, että olipa kiva nähdä taas pitkästä aikaa. Nautin joka ikisestä hetkestä, paitsi siitä kun täytyi taas lähteä ja vilkuttaa junan ikkunasta taaksejäävällä asemalaiturilla vilkuttavalle äidille. Onneksi seuraavaa reissua ei tarvitse odottaa puolta vuotta.

Loma ei ollut kuitenkaan aivan vielä ohitse, vaan seuraavaksi suuntasin Tampereelle, jossa vietin ihanan aurinkoisen kesäpäivän vaihtariystäväni kanssa. Käveltiin Tammerkosken rantaa, kahviteltiin Linkosuolla ja ystäväni esitteli minulle lemppariputiikkinsa Tampereella ja kenties koko maailmassa. Sen nimi on Cotton ja se sijaitsee Finlaysonin alueella, Väinö Linnan aukiolla. Käykää tekin kurkkaamassa.

Illalla hyppäsin jälleen junaan ja matkustin viikonlopuksi ystäväni luo Helsinkiin. Tämä tyttöjen viikonloppu oli kyllä yhtä juhlaa ja brunsseja! Tanssittiin, naurettiin ja pidettiin hauskaa. Launtaina kävimme luksusbrunssilla Fazerilla ja sunnuntaina aloitimme aamun herkutellen kotitekoisia skonsseja hedelmien ja marjojen kera ystäväni aurinkoisella parvekkeella Arabianrannassa. Kun aamu valkeni Helsingin sumuisilla kaduilla mietin, että kyllä mä viihtyisin täälläkin.

Nyt olen taas Göteborgissa, mutta matkalaukkuni lojuu edelleen purkamattomana makuuhuoneen lattialla. Kesäkurssi on alkanut ja elämä alkaa taas pikkuhiljaa asettua takaisin raiteilleen. Vaikka loma olikin mieletön, on täälläkin taas hyvä olla. Olin yhtä suurta hymyä vetäessäni matkalaukkua perässäni pitkin vilkasta Avenyta ja odottaessani sitä hetkeä, kun se rakas ihminen kävelee kohta vastaan ja rutistaa oikein kunnolla. Tuntui heti siltä, että nyt olen palannut kotiin.

Mutta ajatukseni ovat edelleen yhtä levällään kuin matkalaukkuni sisältö. Sanotaan, että koti on siellä missä sydän on. Mutta entä jos sydän onkin yhtäaikaa monessa eri paikassa? Missä mun koti silloin oikein on?

Rantaelämää

Göteborgissa on saatu viime aikoina nauttia helteestä ja auringon paisteesta. Aurinkoiset kesäpäivät ovat saaneet ihmiset ulos ja paljastaneet samalla myös kenties ne kaupungin parhaimmat puolet. Hyvä niin, sillä kevätlukukausi alkaa nyt olla virallisesti ohitse ja moni ystäväni viettääkin parhaillaan viimeistä viikkoaan Göteborgissa. Vaikka viime päiviin on mahtunut myös kipeitä jäähyväisiä, on vaihtokevään loppumista mahdotonta murehtia, kun samaan aikaan voi vielä kävellä ystävän kanssa pienen saaristokylän mukulakivikatuja picnic-kori käsivarrella. Viettää päiviä, jolloin kelloa ei katsota eikä tietokonetta avata ja mietitään, että tänään universumissa kaikki on hyvin. Päiviä, joiden jälkeen aurinko on piirtänyt kesän ensimmäiset rusketusraidat iholle.

Göteborgin saaristo on kesäisinä päivinä aivan uskomattoman upea ja antaa parhaimmat mahdolliset puitteet rennolle rantaelämälle. Valkoisia rantoja, kallioita, purjeveneitä, idyllisiä vanhoja taloja ja ennen kaikkea omaa rauhaa. Meri tekee minut onnelliseksi ja Göteborgin saariston tuuliset kalliot ovat vieneet viime päivinä sydämeni lopullisesti.

Talvella teimme saaristoreissun läheiselle Brännön saarelle, mutta tällä kertaa suuntasimme hieman kaukaisemmille rannoille, Vrångön saarelle sekä Marstrandiin, joista jälkimmäisestä muodostuikin kerta heitolla uusi lempipaikkani Göteborgissa. Kaunis satama, valkoiset hiekkarannat ja aurinkoiset kalliot olivat kuin pieni pala taivasta. Vrångön saarelle pääsee helposti ottamalla ensin raitiovaunun Saltholmeniin ja jatkamalla sieltä matkaa lautalla. Marstrandiin matka on hieman pidempi, mutta ehdottomasti pienen vaivan arvoinen. Me matkasimme Marstrands hamniin autolla, mutta vaihtoehtona on ottaa esimerkiksi paikallisjuna Ytterbyn asemalle ja jatkaa sieltä matkaa bussilla.

Rantaelämän lisäksi viime päiviin on mahtunut paljon muutakin – lukuisia puistopiknikejä, kaupungilla kiertelyä, kevään viimeiset luennot sekä lyhyt, mutta onnistunut Tukholman reissu. Niistä kerron kuitenkin lisää vielä tuonnempana, sillä juuri nyt aion nauttia täysin rinnoin pienestä kesälomareissustani kotona Suomessa. Ihanaa olla pitkästä aikaa taas täällä. Ha de så bra!

Äventyr i Norge

Takana neljä päivää, kolme yötä ja lähes 2000 kilometriä uskomattoman upeissa maisemissa. Norjan reissumme oli kaiken kaikkiaan aivan huikea. Satumaisia maisemia, kiemuraisia teitä, pieniä kyliä, ulkoilua, retkeilyä, kontrasteja. Miksi ihmeessä en ole aikaisemmin ymmärtänyt millainen paratiisi tuossa naapurissamme sijaitseekaan?

Reissumme ensimmäinen määränpää oli Oslo, jossa pääsimme ihmettelemään Norjan kansallispäivän juhlahumua. Norjan kansallispäivä eli 17. mai on maassa varsin iso juttu ja koko Oslo tuntuikin kerääntyneen kaupungin turuille ja toreille juhlimaan. Ilmassa kaikuivat torvien, orkesterien ja paraatien äänet ja kaupungilla kierrellessä tuli väistämättä alipukeutunut olo, sillä joka puolella vilisi toinen toistaan upeampia kansallispukuja, korkokenkiä, kravatteja ja tyylikkäitä ihmisiä. Tänä samaisena päivänä myös paikalliset abit juhlivat koulun päättymistä, joten tunnelma Oslossa todellakin oli korkealla.

Vielä samana iltana jatkoimme matkaamme Norjan halki. Seuraavana määränpäänämme oli Stavanger, mutta sitä ennen täytyi kuitenkin löytää matkan varrelta leiripaikka yöksi. Kurvasimme tarkoituksella pienemmille teille ja pian löysimmekin ihanan rauhallisen leiripaikan järven rannalta. Auton takapenkit nurin, patjat, peitot ja makuupussi suoriksi ja siinä sänky olikin jo valmiina. Ennen nukkumaanmenoa laitettiin kuitenkin vielä ruokaa, istuskeltiin rantakivillä ja pelattiin Yatsya aamuyöhön saakka, koska kumpikaan ei halunnut olla se illan viimeinen häviäjä.

Seuraavana aamuna matka jatkui jo varhain. Tämän päivän aikana nähtiin ehkä koko reissun upeimmat ja vaihtelevimmat maisemat. Välillä oltiin niin korkealla, että kaikkialla oli lunta ja välillä pysähdyttiin jäätelölle vuorten ympäröimään laaksoon, jossa aurinko paistoi ja mittari hipoi hellelukemia. Vuoria, laaksoja, vuonoja, vesiputouksia, vanhoja taloja, kello kaulassa kulkevia lampaita, vuorten läpi kiemurtelevia tunneleita. Olisi tehnyt mieli pysähtyä koko ajan ottamaan kuvia ja ihmettelemään maaisemaa, joka oli kuin suoraan satoja vuosia sitten maalatusta taulusta.

Vaikka huhu kertoo, että olin joskus vuosia sitten reipas pieni partiolainen, olen pohjimmiltani mukavuudenhaluinen kaupunkilaissielu, joka inhoaa ötököitä, palelee helposti eikä ymmärrä kuinka ihminen voi elää monta päivää ilman suihkua ja sisävessaa. Teimmekin siis poikaystäväni kanssa kompromissin ja varasimme yhdeksi yöksi hotellihuoneen Stavangerista. Siellä saimme hemmotella itseämme kuumalla kylvyllä, hyvillä yöunilla sekä hulppealla hotelliaamiaisella. Kävimme illalla Stavangeriin saavuttuamme vielä kiertelemässä kaupungin viehättävissä puutalokortteleissa sekä syömässä ehkä kalleimman pizzamme ikinä. Hyvää oli, mutta rahaa hupeni perhepizzaan ja kahteen kivennäisveteen lähes 50 euron verran. Ja tämän piti siis olla se edullisempi vaihtoehto illalliselle. Velkommen til Norge!

Kolmantena päivänä suuntasimme Stavangerista lautalla kohti Preikestolenia. Preikestolen eli suomeksi "saarnatuoli" on noin 600 metriä korkea, lähes tasainen kallionjyrkänne, joka on myös yksi Norjan suosituimmista nähtävyyksistä. Vaikka matka Preikestolenille ei ole pitkä, on se paikoin sen verran kivinen ja haastava, että kiipeämiseen vierähti lähes pari tuntia aikaa. Mutta retki on todellakin pienen vaivan ja reippailun arvoinen, sillä näkymät Preikestolenilta ovat henkeäsalpaavat. Uskomaton kokemus!

Preikestolenilla patikoinnin jälkeen matka jatkui takaisin Osloa kohti ja llan hämärtyessä pysähdyimme jälleen pienen järven rannalle ja pistimme toimivaksi havaitun autoleirimme pystyyn. Kömmimme nopeasti maakupussin sisälle ja kuuntelimme kuinka sadepisarat alkoivat ropista auton katolle. Viimeinen matkapäivä valkeni jälleen ihanan aurinkoisena, mutta se kuluikin pitkälti autossa istuen, sillä matkaa takaisin Göteborgiin oli vielä melkoisesti jäljellä. Ehdimme kuitenkin pysähtyä hetkeksi grillaamaan, kahvittelemaan ja herkuttelemaan perinteisiä norjalaisia vohveleita, jotka tarjoiltiin hillon ja rømmen eli eräänlaisen hapankerman tyyppisen lisukkeen kanssa. Kotona oltiin vasta yömyöhään – väsyneinä, mutta onnellisina.

Eilen illalla ladattiin matkakuvat koneelle, fiilisteltiin niitä ja katsottiin siihen päälle vielä teemaan sopien norjalainen Trolljegaren-leffa. Trolljegaren on hauska Blair Which henkeen toteutettu fantasiaelokuva Norjan valtion varjelluimmasta salaisuudesta eli peikoista, suosittelen! Ja myös Norjaa matkakohteena voin suositella koko sydämmestäni. Minuun maa on nimittäin juuri tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.

Kööpenhamina Vol.2

Vietimme ystäväni kanssa aivan mielettömät kaksi päivää värikkäässä Kööpenhaminassa. Toisin kuin viime kesän reissullamme, tällä kertaa säätkin suosivat ja aurinko helli kaupunkia lähes koko lomamme ajan. Ja tällä reissulla rakastuin Kööpenhaminaan ehkä vielä hitusen enemmän.

Kööpenhaminassa tunnelma on selkeästi mannermaisempi, aivan erilainen kuin viiden tunnin bussimatkan päässä Göteborgissa. Ilmapiiri on huolettomampi, ihmiset asteen boheemimpia ja kahvilakulttuuri sekä kauniisti kuluneissa vanhoissa rakennuksissa piileskelevät pienet putiikit elävät edelleen valtakauttaan. Tästä huolimatta kaupungissa saattaa suomalaisena toisinaan tuntea hämmästyttävää yhteenkuluvuutta – tanskalaisten ruokakauppojen hyllyiltä löytyy nimittäin Fazérin Salmiakkia, kunnon ruisleipää ja olutta. Keskellä päivää vastaan kävelee iloisessa hiprakassa olevia ihmisiä. Kieli kuulostaa sitä osaamattomien korviin aivan käsittämättömältä. Vähän kuin Suomessa, eikä lainkaan niin kuin Ruotsissa. Tiesittekö muuten, että Tanskassa tervehditään ja toivotetaan näkemiin sanomalla hej/hej hej eli "hai" ja "hai hai", samaan tyyliin kuin Suomessa sanottaisiin moi ja moi moi.

Kahvilat ja ravintolat ovat Kööpenhaminan sydän ja kenties se paras tapa kokea kaupungin todellinen tunnelma. Valinnanvaraa on paljon ja hintataso vaihtelee, mutta yleisesti ottaen Tanska on kallis maa, eikä kahvikuppiakaan saa juuri mistään alle 30 kruunulla. Monessa paikassa peritään myös lisämaksu ulkomaalaisella pankkikortilla maksettaessa. Kööpenhaminassa hieman pienemmällä budjetilla liikkuville kulinaristivierailijoille voin kuitenkin suositella ainakin Paludan Bog&Cafen antikvariaatti-idylliä ja uskomatonta brunssia, postimuseon kahvilaa ja sieltä avautuvaa näköalaa sekä lounasta pienessä autenttisessa smørrebrød-ravintolassa nimeltä Café Nytorv. Kaikki nämä tällä reissulla kokeiltuja ja hyväksi havaittuja. Paludanin brunssille suunnatessamme olimme liikkeellä jo ennen kahvilan aukeamista, joten piipahdimme hetkeksi lukemaan lehtiä nurkan takana sijaitsevaan kirjastoon. Sen lukusalin tuoleina toimivat oikeat Vitran DSW -tuolit. Arvaatkaa kuka haluaisi juuri sellaiset ökykalliit ihanuudet omaan kotiinsa ja vähän äkkiä.

Tanskassa leipä on pyhä asia ja sen päälle levitetään ainoastaan oikeaa voita. Pahimman häväistyksen tietämätön turisti voi aiheuttaa smørrebrødejä popsiessaan – niitä ei nimittäin saa syödä ihan miten sattuu. Täytteitä kuuluu kasata pienen leipäpalan päälle reilulla kädellä ja satavuotisia leivänpäällisyhdistemiä noudattaen, jonka jälkeen nämä taideteokset tulee nauttia oikeassa järjestyksessä. Ensin syödään kalaleipä, sitten lihaleipä ja lopuksi juustoleipä. Välissä voi halutessaan nauttia myös perunaleivän. – Että näin. Monissa paikoissa asiat on kuitenkin tehty hieman helpommiksi ja lautaselleen saa valmiiksi kasatun voileivän, joka on niin valtava, että nälkä lähtee jo yhdellä.

Kaiken herkuttelun, kahvittelun ja kaupunkihaahuilun lomassa ehdimme käydä katsomassa hieman nähtävyyksiäkin – istuskeltiin Nyhavnin postikorttimaisemissa, moikattiin pientä merenneitoa, kiivettiin pyöreän Rundetaarnin huipulle ja käppäiltiin katsomaan Islands Bryggen modernia kaupunginosaa ja Bryggebroen rakkauslukkoja. Kun hetken näytti siltä, että sää muuttuu huonommaksi, suuntasimme museoon. Kööpenhaminan designmuseo onkin ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde ja opiskelijat pääsevät sinne vieläpä aivan ilmaiseksi. Ainakin meidän ruotsalaiset opiskelijakorttimme hyväksyttiin, joten saman edun saa varmastikin myös muilla ulkomaalaisilla opiskelijakorteilla. 

Jos ylimääräistä aikaa jää, kannattaa Designin ystävien piipahtaa Vesterbron kaupunginosassa sijaitsevassa Designers Zoossa. Vaikka hinnat ovat pilvissä, on liike vaan jotenkin niin syötävän söpö ja inspiroiva. Minä ainakin tykkäsin kovasti. Shoppailtua ei tällä reissulla muuten juurikaan tullut lähinnä siitä syystä, että torstain hellepäivänä halusimme vain olla ulkona, perjantaina kaupat olivat sulkeneet ovensa jonkin hämärän paikallisen rukouspäivän johdosta ja lauantaina ne puolestaan kuhisivat porukkaa niin kamalaan tungokseen asti, ettei sinne sekaan paljon tehnyt mieli mennä. Mutta vaikka ostossaldo oli olematon, tältä reissulta jäi käteen niin paljon kaikkea muuta. Ennen kaikkea hyvä mieli. Tak Køpenhavn! Ja suuri kiitos myös mitä parhaimmalle matkaseuralaiselleni – jälleen kerran.

Minilomalla Lontoossa

Pari päivää aurinkoisessa, ihmisiä ja kulttuureja kuhisevassa metropolissa oli ihana irtiotto Göteborgin arjesta. Onnistuttiin viettämään mukava budjettiloma, sillä saimme sekä lennot että hotellin todella hyvään hintaan, kaikki alle sadalla eurolla! Hotellimme oli tyypillisen englantilainen, sellainen kokolattiomattojen, punaisten kuosien ja pitsipöytäliinojen koristama sekamelska, mutta tästäkin huolimatta yllättävän viihtyisä ja sijaitsi vieläpä kävelymatkan päässä Oxford Streetiltä. Naapurihuoneessa asui John Lennonin kopio ja alakerran loungessa törmättiin herttaiseen ja puheliaaseen australialaiseen vanhempaan pariskuntaan.

Pari päivää vierähtivät hurjan nopeasti, mutta siitäkin huolimatta ehdittiin tehdä kaikkea sitä mitä reissultamme toivottiinkin. Kierreltiin kaupungilla, shoppailtiin ja haaveiltiin kaikista niistä muotilehtien sivuilla vilkkuvista ihanista, mutta liian kalliista asioista. Syötiin hyvin, nautittiin auringosta ja käytiin katsomassa kaupungin kuuluisimpia nähtävyyksiä. Nähtävää, tehtävää ja shoppailtavaa olisi löytynyt niin kovin paljon, ettei koko Lontoon tutkimiseen taida edes yksi ihmisikä riittää. Mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että Lontooseen on lähdettävä vielä uudestaankin. Tai niinkuin jo vähän salaa poikien selän takana haaveiltiin – voisihan siellä ehkä asuakin hetken.

Lontoossa kevät oli vieläkin selvästi pidemmällä kuin Göteborgissa. Kaikkialla oli vihreää ja katukuvassa näkyi kesämekkoja. Toisena päivänä napattiin mukaamme salaatit ja cupcaket ja suunnattiin Hyde Parkiin picnik-lounaalle. Siellä tarkeni istuskella hyvin ilman takkia ja aurinkorasvallekin olisi poskien punoituksesta päätellen ollut käyttöä. Otettiin siis samalla reissulla jo pieni varaslähtö kesäänkin.

Parin päivän aikana tuli käveltyä niin paljon, että jalat olivat kotimatkalla aivan tohjona. Onneksi sain kuitenkin kävellä ne tohjoksi kesäkengissä – tämä ajatus nimittäin kevensi kipeitä askeliani huomattavasti. Lentokentällä vietetty uneton yö painoi silmissä ja tuntui koko kropassa, mutta siitäkin huolimatta fiilis oli reissun jälkeen mitä mahtavin. Oli myös hassua huomata miten paluu Göteborgiin tuntui jo omalla tavallaan aivan siltä kuin olisi palannut kotiin. Mutta voi kunpa täälläkin edes joskus joku kutsuisi meitä sanalla ladies.

Kiitos vielä ihanasta matkaseurasta ystävälleni E:lle!

P.s. Seuraavaksi Göteborgin afterwork-kokeiluksi täytyykin teemaan sopien valita Avenynilla sijaitseva Lilla London. Myös Göteborgin kaupunkia on muuten aivan oikeastikin kutsuttu tällä samaisella lempinimellä, johtuen siitä, että britit vaikuttivat aikoinaan merkittävästi kaupungin rakentamiseen sekä sen kasvuun ja kehitykseen. Cheers to UK!

All's well that ends well

Vuoden 2011 viimeiset päiväni kuluivat ihanissa merkeissä, sillä pääsin synttäreideni kunniaksi lomailemaan Ruotsiin, ja samalla reissulla tipahti myös iso kivi sydämmeltä. Onnistuneeseen loppuvuoteeni kuului...

...alennusmyyntejä ja kiertelyä Tukholmassa

Kesä tai talvi – tai vaikka vesisade ja harmaus – minusta Tukholma vaan on aina yhtä kaunis. Talviselta kaupunki tosin näytti ainoastaan Kungsträdgårdenin luistinradan kohdalla ja kauppojen näyteikkunoissa.

...kulttuurielämyksiä Dansens Husissa (kuvat lainattu)

Tukholman Dansens Husin ohjelmistossa on 5. helmikuuta saakka Svansjön, joka on Fredrik "Benke" Rydmanin häikäisevä streetdance-versio balettiklassikko Joutsenlammesta. Vaikka kaikki esitykset ovat jo loppuunmyytyjä, onneaan voi kuitenkin vielä kokeilla menemällä paikan päälle noin tuntia ennen illan esitystä ja kysymällä lippukassasta peruutuksia tai seisomapaikkoja. Me saimme seisomapaikat torstai-illan esitykseen ja tuolloin niitä ainakin olisi ollut vielä useampiakin vapaana. Suosittelen ehdottomasti kaikile tanssin ystäville, oli nimittäin aivan mielettömän vaikuttava esitys!

...hemmotteluhetkiä rosoisen tunnelmallisessa hotelli Storyssa

Päätimme hemmotella itseämme hotelliyöllä Tukholmassa, ja valitsimme paikaksi Östermalmilla sijaitsevanStoryn, joka olikin tosi kiva ja persoonallinen paikka. Tykkäsin kovasti huoneiden ja koko hotellin rosoisesta sisustuksesta, erityisesti vanhasta ovesta tehdystä sängynpäädystä ja posliinisesta kylpyhuoneen altaasta. Niin ja tietysti aivan ihanasta luomu-aamupalasta – vaikkakin aamupaloista nyt taidan pitää aina ihan poikkeuksetta. Myös hotellin yhteydessä sijaitseva Story Bar oli mitä mainioin, siellä piipahdan ehdottomasti kahvilla tai drinksuilla toistekin.

...500 kilometriä tien päällä ja lopulta ensimmäinen yö Göteborgin kodissa!

Tukholman visiitin jälkeen kaksi aurinkoista päivää vierähtivät puuduttavasti autossa istuen, mutta se oli sen arvoista, sillä meillä on nyt vihdoinkin Göteborgin asuntoasiat kunnossa. Ette voi edes uskoa, kuinka helpottunut olen! Koti löytyi lopulta oman asunnonhakuilmoituksemme kautta. Oma ilmoitus toimikin meidän tapauksessamme selvästi parhaiten, sillä vaikka vastasimme lukemattomiin asuntoilmoituksiin, vuokranantajat ottivat yhteyttä takaisin vain harvoin ja silloinkin viestinä oli, että asunto on valitettavasti jo vuokrattu jollekin toiselle. Muuttokuorma Göteborgiin lähtikin sitten jo tänään ja minä porhallan perässä viikon päästä. Sitä ennen lähden vielä viettänään aikaa kaikista rakkaimpaan kotiini Kuopioon. Pian se on taas menoa.

Loppuvuosi hyvin, kaikki hyvin.

Sneak Peek: Göteborg

Vaikka vaihtoni Göteborgissa alkaa vasta tammikuussa, otin syyslomalla pienen varaslähdön ja tein nopean vilkaisun tulevaan opiskelukaupunkiini. Ja oikein lupaavalta näytti!

Sanotaan, että Göteborg on suurkaupunki, jossa voi tästäkin huolimatta nauttia pienen kaupungin kodikkaasta tunnelmasta. Asukkaita kaupungissa on noin 550 000 eli vain hieman Helsinkiä vähemmän. Keskustan alueella kaiken oleellisen löytää kuitenkin kävelymatkan päästä ja suunnistamaan oppii helposti, sillä kaikki kadut tuntuvat lopulta vievän pääkatu Avenynille.

Syyslomareissullani kiertelin kaupunkia lähinnä shoppailumielellä, ja mahdollisuudet tähän puuhaan Göteborgissa tuntuivatkin olevan todella hyvät. Suurimmat ketjuliikkeet ovat keskittyneet erityisesti Kungsgatanin, Fredsgatanin ja Drottninggatanin varsille. Nordstanin valtava kauppakeskuskompleksi puolestaan pitää sisällään lähes 200 liikettä sekä useampia kahviloita ja ravintoloita. Keskustan pienemmiltä sivukaduilta löytyy myös aivan ihania pieniä putiikkeja, kahviloita ja second hand-liikkeitä, joihin sain ainakin oman pienen ostosbudjettini hyvin kulutettua. Ja jos tämäkään ei riitä, lisää shoppailtavaa tarjoilee tietysti myös pitkä pääkatu Avenyn, jonne myös suuri osa kaupungin yöelämästä on keskittynyt.

Olimme kuulleet huhuja siitä, että ravintola Heaven 23 tarjoilee kaupungin parhaat tai ainakin kuuluisimmat katkarapuvoileivät, joten yhtenä iltana päätimmekin testata niitä. Voileipien suosiosta esimakua antoi jo se, että nopean vilkaisun jälkeen huomasin räkmackan löytyvän vähintäänkin joka toisen asiakkaan lautaselta. Makuelämyksen lisäksi kokemuksessa oli muutakin taivaallista, sillä ravintolasta avautuivat upeat näkymät kaupungin ylle.

Odotan kyllä jo niin innolla, että pääsen tutustumaan kaupunkiin paremmin. Iso pala sydämestäni jäi kesän jälkeen Tukholmaan ja kaipaan sinne edelleen kovasti takaisin. Göteborg vaikutti kuitenkin omalla tavallaan ihanalta ja erilaiselta, mikä saikin minut uskomaan, että vaikkei se nyt ihan Tukholma olekaan, tulen varmasti viihtymään oikein hyvin myös tässä kaupungissa.

Pohdiskelen edelleen kuumeisesti kevään kurssivalintojani. Valinta on tuottanut hieman päänvaivaa lähinnä siitä syystä, että opintokokonaisuudet Göteborgin yliopistossa ovat omaan yliopistooni verrattuna erittäin laajoja (suurin osa 7,5-15 opintopisteen kursseja), joten yhden lukukauden aikana ei kovin montaa eri kurssia ehdi suorittamaan. Valinnanvaraa puolestaan on tästäkin huolimatta runsaasti, ja monet kivat kurssit menevät keskenään kurjalla tavalla päällekäin.

Oma tiedekuntani Göteborgissa tulee olemaan samhällsvetenskapliga fakulteten eli yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Tiedekunta järjestää erityisesti vaihtareille tarkoitettuja englannin kielisiä kursseja, joille vaihto-opiskelijoilla on myös taattu osallistumispaikka. Myös muille sekä oman että muiden tiedekuntien kursseille saa hakea, mutta näille ei suinkaan aina mahdu tai pääse mukaan. Toivotaan kuitenkin, että minulla on kurssivalintojen suhteen hieman onnea matkassa ja pääsen lopulta toivomilleni kursseille.

Aika lailla tasan kaksi kuukautta lähtöön! Vähän jo jännittää.