Elämä jatkuu länsirannalla

"Kell' onni on, se onnen kätkeköön", sanoi vanhakansa ja oli kyllä harvinaisen väärässä. 

Ketä se silloin ilahduttaisi, rohkaisisi tai inspiroisi? Miten onnea on edes mahdollista piilottaa huijaamatta itseään? Onneksi jonkin toisen koulukunnan vanhakansa totesi myös jaetun ilon olevan kaksinkertainen ilo. Minä pidän heidän asenteestaan enemmän ja niinpä kuulutan tänään maailman turuilla ja toreilla, että olen ollut viimeisen vuoden aikana aidosti onnellinen. 

Nyt on kulunut vuosi ja jo vähän ylikin siitä, kun kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni. Kulunut vuosi on ollut uskomaton ja ylittänyt kevyesti kaiken sen mitä etukäteen uskalsin odottaa.

Kansainväliseen harjoitteluun ja opiskelijavaihtoon lähtö on ollut minulle enemmän kuin arvokas kokemus. Vielä keväällä 2011 mietin, että onkohan tässä vaiheessa opintoja enää mitään järkeä lähteä ja onkohan se sitten kamalan masentavaa, että kaikki läheisimmät opiskelukaverini ovat kenties jo valmistuneet siinä vaiheessa kun palaan takaisin. Pelkäsin myös, etten ehkä pärjäisi, saisi ystäviä tai oppisi koskaan puhumaan kieltä ilman jatkuvaa häpeää. Nyt olen yhtäaikaa huvittunut ja kauhuissani siitä, että todella ajattelin noin.

Jos edes harkitset lähteväsi opiskelemaan ulkomaille, lähde. Ja, jos et ole edes miettinyt asiaa, harkitse. Se voi olla jotain, mikä avartaa maailmankuvaasi tavalla, jota et osannut edes odottaa. Ja kaikki tämä voi tapahtua niinkin lähellä kuin Ruotsissa.

Hektisen vuoden vierähdettyä myös Ruotsivuosi-blogin on pian aika hiljenentyä ainakin toistaiseksi. Mutta minä en kuitenkaan vielä hiljene enkä palaa tarinan alkulähteille, vaan jatkan edelleen elämääni täällä Ruotsin tuulisella länsirannikolla. Kesäni kuluu inspiroivan valokuvauskurssin parissa sekä Göteborgin kesästä ja saaristosta nauttien. Syksyn saapuessa suuntaan ajatukseni takaisin graduun ja yllätyksekseni näillä näkymin myös kivoihin osa-aikaisiin työkuvioihin Tukholmassa. Tulevaisuus on avoin, mutta niin sen täytyy ollakin. Muuten taitaisi tämä elämä käydä melkoisen ikävystyttäväksi.

Jatkossa kirjoittelen arjestani, reissuistani ja elämän pienistä iloista myös Lilyn puolella Länsirannalla -palstalla, tervetuloa mukaan! Samalla myös lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette kuulumisiani täällä Bloggerissa seuranneet. Kysymyksiä kansainvälisestä harjoittelusta, vaihto-opiskelusta tai opiskelusta ja elämästä Ruotsista saatte edelleen esittää milloin vain, vastaan niihin mielelläni ja parhaani mukaan. Koitan vielä tulevina viikkoina kasata tänne blogiin kaikille kiinnostuneille pienen infopaketin kv-harjoittelusta ja opiskelijavaihdosta.

Mitä mahtavinta kesää kaikille! Nähdään Lilyssä!

Viimeisen viikonlopun ravintolavinkit

Viimeinen viikonloppuni Tukholmassa kului aivan liian nopeasti, mutta oikein mukavissa ja leppoisissa merkeissä. Siitäkin huolimatta, että perjantain työpäivän päätteeksi jouduin sanomaan heipat monelle mahtavalle työkaverilleni.

Sain viikonlopuksi kylään ihanat tytöt Suomesta, joiden tuloa olinkin jo innolla odotellut. Nukuttiin pitkään, kierreltiin kaupungilla, tuhlattiin rahaa ja syötiin maailman muhkeimmat porkkanaleivokset. Viikonlopun aikana myös parannettiin maailmaa, testailtiin luonnonmukaisia kauneustuotteita, syötiin hyvin, maisteltiin viiniä ja ihailtiin Tukholman siluettia korkealta.

Lauantai-iltana suuntasimme Södermalmille thaimaalaiseen ravintolaan Koh Phanganiin, joka on ehdoton paikka jokaiselle aasialaisesta keittiöstä pitävälle ja erilaista ravintolaelämystä kaipaavalle Tukholman kävijälle. Koh Phanganissa ruoka on loistavaa, sisustus persoonallinen ja tunnelma täysin omanlaisensa. Ajoittain kohdalle saattaa osua myös monsuunikuuro, jolloin sähköt menevät poikki ja koko ravintolassa jyrisee. Pöydän saatat saada viihtyisästä olkimajasta tai vaikkapa tuk-tuk -autosta.

En ole koskaan käynyt Thaimaassa, mutta voisin kuvitella, että siellä näyttäisi juuri tältä.

Kuulostaa erikoiselta ja sitä Koh Phangan onkin. Ja siksi minä pidänkin tästä ravintolasta erityisen paljon. Ravintola on Tukholmassa erittäin suosittu, joten pöytä kannattaa varata varsinkin viikonlopuille hyvissä ajoin tai ainakin varautua siihen, että joudut odottelemaan paikan päällä pöydän vapautumista. Kuulin, että Tukholmaan on avattu hiljattain myös samantyylinen, laivaan rakennettu ravintola ThaiBoat, jota täytyykin ehkä testata sitten seuraavalla Tukholman reissulla.

Sunnuntaiaamuna vuorossa oli puolestaan brunssi Kaknästornetissa, joka on Djurgårdenissa sijaitseva radio- ja tv-torni ja samalla Tukholman korkeimmalle kohoava näköalapaikka. Herkullisen Brunchtallrikin saa tornin ravintolasta 174 kruunulla, ja kun pöydän on varannut etukäteen, ei hissistä tarvitse maksaa erikseen. Torniin voi mennä myös ihan vain kahvittelemaan tai ihailemaan silmiä hivelevää näköalaa. Voisin kuvitella, että näkymä olisi huikea myös näin syysiltaisin kaupungin valojen loistaessa pimeässä.

Mutta mutta...nyt sitä ollaan taas takaisin Suomessa, ja jo tunnin päästä porhallan yliopistolle syksyn ensimmäisille luennoille. Kirjoittelen lisää kotiinpaluutunnelmistani sitten ensi kerralla.

Lähtötunnelmia Tukholmasta

Syksyn saapuessa ja harjoitteluni lähestyessä loppuaan olen huomannut haaveilevani salaa vaikka ties mistä.

Kuten vaikkapa sellaisista pienistä suurista jutuista kuin graafisen suunnittelun ja valokuvauksen intensiivikursseista, ruotsin kielen opinnoista sekä kivasta pienestä kerrostalohuoneistosta ja työpaikasta Tukholmassa...

Kaikki nämä haaveet liittyvät jollain tavalla myös siihen, ettei minusta tunnu vielä lainkaan siltä, että olisin nähnyt Tukholmaa tarpeeksi, ja olisin valmis jättämään tämän kaupungin taakseni. Kolmen kuukauden aikana olen nähnyt paljon, oppinut enemmän ja tavannut aivan mahtavia uusia ihmisiä, joita tulee varmasti kova ikävä. Vaikka on toisaalta myös ihanaa päästä takaisin omaan kotiin ja opintojen kimppuun, sekä nähdä ystäviä, perhettä ja kaikkia niitä ihania ihmisiä, joita olen kesän aikana ikävöinyt, tuntuu lähteminen silti tosi haikealta.

Oli muuten mahtavaa, että työkaverini onnistuivat yllätyksekseni lukemaan ainakin kaksi yllä mainituista haaveistani, sillä sain eilen läksiäislahjaksi valokuvausoppaan, johon on koottu myös näppäriä kuvankäsittelyvinkkejä. Aloittelevan valokuvausharrastajan unelma! Tämä opas tulee aivan varmasti ahkeraan käyttöön, tusen tack!

Eilen illalla vietettiin Sollentunassa myös grill & chill -iltaa eli minun ja Antin läksiäisiä, joissa samalla juhlistettiin myös Maijan paluuta Tukholmaan. Grillattiin, syötiin hyvin ja vietettiin laatuaikaa hyvässä seurassa. Paljon parempaa keskiviikkoiltaa en osaisi edes kuvitella. Ihanaa, että niin moni pääsi tulemaan, vaikka päätettiinkin pitää juhlat keskellä viikkoa. Tuhannet kiitokset myös kaikille näihin juhliin osallistuneille sekä hengessä mukana olleille!

Maanantaina lähden siis takaisin Jyväskylään opintojeni pariin, ja huomenna on viimeinen työharjoittelupäivääni täällä Studentumilla. Kesä Tukholmassa alkaa nyt siis todellakin olla ohitse, mutta kotiin lähden joka tapauksessa paljon rikkaampana, monen kivan muiston sekä uuden osaamisen kanssa.

Jyväskyläänkään en ehdi kovin pitkäksi aikaa paikallani jäämään, sillä kevätlukukaudeksi vaihdan taas maisemaa, ja suuntaan tällä kertaa Ruotsin länsirannikolle, Göteborgiin. Lähden siis tammikuussa vaihtoon Göteborgin yliopistoon opiskelemaan mediaa, viestintää ja suhdetoimintaa. Ja sen jälkeen ovatkin sitten kaikki ovet auki, ja nähtäväksi jää, mitä jännittävää sitten tapahtuu.

Viimeiseksi viikonlopuksi saan vielä tänne Tukholmaan vieraakseni kaksi hyvää ystävääni Suomesta, joten kivaa tekemistä ja hyviä hetkiä on siis tiedossa. Ja joudun ehkä myös tuhlaamaan ne viimeisetkin kruununi ja tekemään viime hetken shoppailukierroksen Tukholmassa. Olkoon se läksiäislahja minulle itselleni.

Tack och adjö Stockholm! Tack Studentum och alla ni fina människor! 

Hoppas vi ses så snart som möjligt.

Muun maan mansikoita

Ruotsissa vietetyn kesän aikana olen päässyt nauttimaan monista uusista ja ikimuistoisista jutuista, ja kotiin palatessani vienkin mukanani roppakaupalla hyviä kokemuksia.

Niin ja noh, ehkä myös muutaman ekstrakilon sekä matkalaukussa että vyötäröllä.

Nyt on nimittäin tullut juhlittua ja herkuteltua enemmän kuin jonkun mielestä ehkä tarvitsisi. Mutta siitä viis -todellakin oli sen arvoista. Ja minkäs sille voi, kun koko ajan on aihetta juhlaan!

Lauantaiaamuna oli yllättäen tosi aurinkoista ja lämmintä, joten päätimme nauttia kesäfiiliksestä, hakea rasian tuoreita mansikoita ja herkutella vohveliaamiaista omalla pihalla Sollentunassa. Illalla suuntasin työkaverini NinanSummer Harvest Party Vol II Goes Caribbean -juhliin, joissa päästiinkin sitten herkuttelemaan ja pitämään hauskaa ihan todenteolla. Karibia-teeman mukaisen illan tarjoilut olivat uskomattoman hyvät ja tunnelma vähintäänkin yhtä mahtava kuin Karibian valkoisilla hiekkarannoilla, turkoosin veden äärellä. Suuri kiitos Ninalle ja herkut loihtineelle Marijalle vielä kerran!

Studentum.fi saavutti elokuussa uuden kävijämääräennätyksen, jota juhlistimmekin eilen koko mahtavan Suomen tiimimme voimin keilauksen ja hyvän ruoan merkeissä. Päivällä kävimme myös yhteisellä lounaalla ravintola B.A.R.:ssa juhlistaen tällä kertaa sitä, että olemme vihdoin saaneet ihanan Maijan takaisin tänne Studentumille.

Vielä kolmen kuukauden jälkeenkin jaksan joka päivä olla ihmeissäni siitä, miten kaunista Tukholmassa on, ja kuinka iloinen olenkaan päätöksestäni tulla tänne Ruotsiin. Tuntuu, että tämäkin blogini on ollut yhtä päättymätöntä ylistyslaulua mahtavalle harjoittelupaikalleni ja Tukholmalle, mutta mitään en ihan oikeasti liioittele. Minun on ollut täällä hyvä olla.

Muun maan mansikat maistuvat hyvältä vielä syyskuussakin.

Aamuaurinkoa Tukholmassa

Työmatkani Sollentunasta Studentumin Blasieholmenilla sijaitsevalle toimistolle kestää vajaan tunnin, joten kesän aikana olenkin joutunut totuttelemaan varsin aikaisiin aamuherätyksiin ja reippaisiin aamukävelyihin työmatkan muodossa.

Vaikka en todellakaan ole aamuihminen, enkä koskaan ole ystävystynyt herätykellon kanssa, varhaisissa aamuissa on myös valoisa puolensa. Varsinkin tähän aikaan vuodesta aurinkoisissa aamuissa on minusta jotain tosi kiehtovaa. Ilma tuntuu jo syksyisen kirpeältä, aurinko paistaa matalalla ja saan kietoa kaulaan lämpimän lempparihuivini.

Tukholmakin näyttää aamuauringossa ihan erilaiselta.

Koska aamut täällä Tukholmassa alkavat käydä uhkaavasti vähiin, päätin vihdoin pakottaa itseni ylös sängystä hieman aikaisemmin, napata kameran olalleni ja lähteä aikaisemmalla junalla kohti toimistoa. Halusin nimittäin kovasti näyttää teille edes pienen palasen siitä, miten kivalta Tukholma voi aamuauringossa näyttää.

Ennen aamukahdeksaa kaupungilla liikuu vain vähän ihmisiä, ja erityisesti turistikaupunginosat näyttävät kovin erilaisilta kuin päivisin. Kaupungilla viilettää tummiin pukuihin ja lenkkitossuihin pukeutuneita liikemiehiä, ja minä olen ainoa, joka ottaa Gamla Stanissa valokuvia. Centralstationilla tuoksuu tuore pulla ja Drottninggatanin varrelta voi napata mukaansa halpaa kahvia ja pientä aamupalaa.

Vaikka olen yleensä aamuisin aivan koomassa, tänä aamuna ei väsyttänyt yhtään.

Aamuja mahtavassa harjoittelupaikassani on jäljellä nyt enää viisi, mikä tuntuu tosi oudolta ja haikealta ajatukselta. Jäisin tänne niin mielelläni vielä pidemmäksi aikaa, jos yhteisöviestinnän opintoni Jyväskylässä eivät kutsuisi minua jo kiireellä takaisin.

Nyt tuntuu, että olen juuri ehtinyt kotiutua tänne Tukholmaan ja sisäistää kaikki tärkeimmät työssäni vaadittavat asiat. Ja siksi onkin niin sääli lähteä takaisin kotiin juuri nyt. Mutta onneksi viikonlopulle ja ensi viikolle on kuitenkin jo suunniteltu kaikkea kivaa työporukalla, joten ihan vielä ei suru ehdi puseroon.

Kivaa viikonloppua kaikille!

Frukostseminarium

Kävin eilen ihan supermielenkiintoisessa seminaarissa ja ajattelinkin kirjoittaa siitä lyhyesti myös täällä blogissani.

Berghs School of Communication järjestää Tukholmassa noin parin viikon välein kaikille avoimia aamupalaseminaareja, joiden aihepiirit liikkuvat ajankohtaisten viestinnän ja markkinoinnin ilmiöiden ympärillä. Seminaarit kestävät yleensä noin tunnin, ja infopaketin lisäksi tarjolla on - kuten nimikin jo kertoo - myös aamupalaa. Seminaarit on suunnattu sekä viestinnän ammattilaisille että kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Tämän viikon seminaarin pitäjä, Björn Borgin global social media manager Micke Kazarnowicz, toimii päätyönsä lisäksi luennoitsijana Berghs School of Communicationissa ja pitää sosiaaliseen mediaan keskittyvää blogia Encee.se. Seminaarin aihe ja luennoitsijan ensimmäinen kysymys oli, onko brändisi ikääntyvä rokkistara vai suosittu vieras cocktailkutsuilla. Kuulostaa hauskalta, mutta taustalla on varsin vakavasti otettava pointti. Kazarnowicz kertoi luennon aikana mielenkiintoisia esimerkkejä, jotka todella havainnollistivat sosiaalisen median voimaa, ja sitä mitä muutoksia brändien luomisessa on viime vuosina tapahtunut.

Yksi mielenkiintoinen esimerkki koski videopalvelu YouTubea. You Tuben katsotuimman videon takana on Justin Bieber, YouTube videollaan julkisuuteen noussut teinitähti. E lokuussa 2011 Bieberin suosituimmalla videolla oli 610 415 000 katsojaa, joka on vähintään neljää kertaa enemmän kuin legendaarisen Rolling Stonesin viiden suosituimman videon katsojaluvut yhteensä. Aika vaikuttavaa.

Seminaarin videotaltioinnin voi käydä katsomassa Berghs School of Communicationin kotisivuilta.

Syys-lokakuun aikana Berghsin avoimia seminaareja on tulossa vielä ainakin kuluttajakäyttäytymiseen, visuaaliseen brändäykseen ja sosiaaliseen mediaan liittyen. Kaikkia noista menisin ehdottomasti kuuntelemaan, jos olisin vielä täällä Tukholmassa, sillä eilinen aamupalaseminaari oli sen verran positiivinen yllätys. Ainakin minun harjoittelupaikassani seminaareihin saa osallistua työajalla ja niihin jopa kannustetaan. Jos viestintä ja markkinointi kiinnostavat myös sinua, ja haluat saada inspiraatiota päivääsi, suosittelen näitä seminaareja ehdottomasti.

Mutta nyt kone kiinni ja after workin viettoon!

Huomenna aamulla edessäni onkin lyhyt lentomatka ja pieni viikonloppureissu, jota odotan tosi innolla. Siitä kerron lisää sitten ensi kerralla.

Valokuvataidetta ja norjalaisia leffoja

Olen tämän kesän aikana saanut kipinän valokuvausta ja kuvankäsittelyä kohtaan sekä yleensäkin kiinnostunut visuaalisesta suunnittelusta entistä enemmän. Tästä saan kiittää harjoittelupaikkaani, jossa olen päässyt ensimmäistä kertaa tutustumaan kuvankäsittelyohjelmien saloihin oikein kunnolla.  Valokuvausinspiraatiooni on varmasti osin vaikuttanut myös kaunis kesäinen Tukholma sekä kauan haaveilemani uusi kamera, jonka käyttöä olen vihdoin päässyt pikkuhiljaa harjoittelemaan.

Valokuvauskärpäsen puremana suuntasinkin viikko sitten valokuvamuseo Fotografiskaan, joka on kaikkien valokuvauksesta ja valokuvataiteesta kiinnostuneiden ehdoton must see -kohde täällä Tukholmassa. Museossa on samanaikaisesti esillä useita eri näyttelyitä, joten visiittiin kannattaa varata reilusti aikaa. Fotografiskan yläkerrassa sijaitsevasta kahvila-ravintolasta on kivat näkymät Tukholman ylle ja alakerran myymälästä löytyy ehkä Tukholman paras valikoima valokuvausaiheisia kirjoja. Kesän ajan museon yhteydessä vietetään viikonloppuisin Fotografiskan dj-iltaa, jolloin terassilla pääsee nauttimaan virvokkeiden lisäksi myös musiikkielämyksistä.

Tykkäsin kovasti kaikista esillä olleista näyttelyistä, mutta erityisesti mieleeni jäivät ruotsalaisen Jacob Felländerin“I Want to Live Close to You” sekä Eleanor Coppolan “Circle of Memory”, jossa pääosassa eivät niinkään olleet valokuvat, vaan ympäri maailmaa kiertäneet paperilappuset, joihin näyttelyn vierailijat olivat kirjoittaneet terveisensä. Näyttelyn pääasiallisena tarkoituksena oli herättää kävijät muistamaan niitä lapsia, jotka jokin vanhempi missä päin maailmaa tahansa on kerran menettänyt. Terveisissä oli kuitenkin viestejä kaikille ihmisille, joita lappusen kirjoittajilla oli sillä hetkellä ikävä sekä inspiroivia mietelauseita siitä, miksi kuitenkin on parempi olla onnellinen kuin murheissaan.

Niin ja olihan siellä sitten se ”Northern Women in CHANEL”, joka sai minut jälleen kerran haaveilemaan uudesta mekosta ja shoppailureissusta rajattomalla budjetilla.

Viime viikolla Tukholmassa vietettiin muuten myös Stockholms Kulturfestivalia, joka täytti koko Sergelin torin ympäristön kirjoja, taidetta, käsitöitä ja etnisiä herkkuja myyvistä kojuista, ihmisistä sekä erilaisista päivittäin vaihtuvista kulttuuritapahtumista. Minun mielestäni kiinnostavimmat jutut tapahtuivat iltaisin Kulturhusetin katolla. Sinne eksynyt löysi nimittäin itsensä pienestä ulkoilmaleffateatterista, jossa esitettiin norjalaisia elokuvia. Mukaansa katsojat saivat ovelta viltin ja kattoterassin yhteydessä sijainneesta kahvilasta oli mahdollista ostaa lämmintä juotavaa ja pientä syötävää. Leffaelämys oli heti ihan omanlaisensa, varsinkin kun taivaalla näkyi tähtiä.

Viestintäharjoittelijaksi Tukholmaan?

Jos etsit mielenkiintoista ja haastavaa viestintäalan harjoittelupaikkaa, tässä yksi, jota voin suositella erittäin lämpimästi.  Studentum.fi etsii nimittäin parhaillaan uutta tiedottaja / web-toimittajaharjoittelijaa syksyksi. Nyt kannattaa kuitenkin olla tosi nopea, sillä paikka täytetään heti, kun tehtävään sopiva, hyvä ja motivoitunut tyyppi löydetään. Aloittamaan pääset vaikka heti, kuitenkin viimeistään syyskuun aikana.

Työtehtävät tulevat siis olemaan pääosin samoja, joita minä olen harjoitteluni aikana tehnyt. Ajattelinkin siis tässä samalla kertoa tarkemmin harjoittelupaikastani ja omista kokemuksistani kesän ajalta. Syksyn harjoittelijalle on todennäköisesti luvassa myös uusia prokkiksia, sillä sivusto kehityy ja muuttuu jatkuvasti.

Aloitetaan kuitenkin ensin perusteista. Studentum.fi on Suomen suurin koulutushakupalvelu, joka auttaa tulevia opiskelijoita löytämään oman opiskelupaikkansa sekä samalla oppilaitoksia markkinoimaan koulutuksiaan. Sivuston omistava konserni, Studentum Ab on Ruotsissa vuonna 2001 perustettu kansainvälinen yritys, jonka Tukholman pääkonttorissa työskentelee tällä hetkellä noin 100 työntekijää eri puolelta maailmaa. Ilmapiiri toimistolla on siis hyvin kansainvälinen, iloinen ja aktiivinen.

Olen työskennellyt harjoittelijana Studentumin informaatio-osastolla tiedottajan tehtävissä, erityisesti ulkoisen viestinnän ja markkinointiviestinnän parissa. Vastaan Studentum.fi -sivuston sekä sen sisarsivustojen sisällöntuotannosta ja päivityksistä sekä kirjoitan runsaasti muun muassa esittelyjä, haastatteluja, uutiskirjeitä sekä markkinointimateriaaleja oppilaitoksista ja eri koulutusvaihtoehdoista. Kirjoittamista ei siis täällä kannata pelätä, sillä sitä eteen tulee runsaasti. Lisäksi teemme aktiivisesti työtä hakukoneoptimoinnin ja sosiaalisen median parissa. Myös kiinnostusta kuvankäsittelyä ja visuaalista markkinointia kohtaan on hyvä olla, sillä Photoshop on Studentumin tiedottajana päivittäinen työkaverisi. Itse olin tullessani käyttänyt kuvankäsittelyohjelmia vain vähän, mutta harjoitteluni alussa käymäni parin päivän Photoshop -kurssi auttoi hyvin alkuun ja käytännössä tekemällä olen oppinut kesän aikana hurjasti lisää.

Harjoittelijoiden on mahdollista asua veloituksetta mukavassa parintalon puolikkaassa Sollentunassa, jota esittelinkin hieman tarkemmin aikaisemmassa Tillbaka i Stockholm -postauksessani. Itse toimisto puolestaan sijaitsee aivan Tukholman ydinkeskustassa, ihanalla paikalla Blasieholmenilla. Tilat ovat modernit ja valoisat, ja tunnin lounastauon aikana on helppo nauttia eväitä yhteisessä keittiössä tai kipaista lounaalle keskustan lukuisiin lounasravintoloihin. Näin maanantain kunniaksi kerrottakoon myös, että joka viikko toimistolla alkaa yhteisellä herkkuaamiaisella: sinäänsä pieni asia, joka kuitenkin piristää jokaisen alkanutta viikkoa kummasti.

Itse olen ollut kaikin puolin äärimmäisen tyytyväinen valintaani tulla tänne Tukholmaan. Vieläkin tuntuu, että opin joka päivä jotain uutta niin verkkomediasta, viestintäalasta kuin kansainvälisen yrityksen toiminnastakin. Alusta asti olen saanut olla täysillä mukana, ja on ollut mahtavaa päästä aidosti vaikuttamaan ja kehittämään Suomen suurinta koulutushakupalvelua.

Jos siis opiskelet esimerkiksi viestintää, mediaa tai journalistiikkaa ja kiinnostuit harjoittelupaikasta, lähetä kipin kapin inspiroiva hakemuksesi CV:n kera osoitteeseen info@studentum.fi. Jos sinulla on kysyttävää, ota yhteyttä Maajohtaja Eveliina Koivuseen, 09-856 715 51, eveliina.koivunen@studentum.fi.

Toivottavasti nähdään pian!

Fjäderholmarna

Haaveissani on käydä vielä tämän kesän aikana tutustumassa tarkemmin Tukholman kauniiseen saaristoon, mutta vielä en ole saanut aikatauluuni tällaista reissua mahtumaan. Saaristoidylliä pääsee kuitenkin maistamaan myös hyvin lähellä Tukholmaa, Fjäderholmarnan saaristossa. 

Tutustuin Fjäderholmarnaan ensimmäistä kertaa työharjoittelupaikkani mahtavien kesäjuhlien merkeissä. Kesäkuun lopussa hyppäsimme työpäivän jälkeen lähes koko toimiston voimin laivaan, ja matkasimme saaristoon nauttimaan auringosta ja työkavereiden hauskasta seurasta. Saarella juhlien ohjelmassa oli sarja päättömiä joukkuekilpailuja pussijuoksusta köydenvetoon, uintia sekä illallinen Fjäderholmarnas Krog -ravintolassa, jonka kotisivuilta löytyy muuten kivoja ja tunnelmallisia kesäkuvia koko saaresta.

Viime viikolla suuntasin Fjäderholmarnaan uudelleen mukanani tällä kertaa poikaystävä, viltti ja piknik-eväät. Siinä meren rantaa ympäröivillä kallioilla istuskellessa ja ilta-auringon paistaessa tuntui hetken siltä, että olisi ollut jossain ihan muualla kuin alle puolen tunnin laivamatkan päässä suurkaupungista. Ei siis ollenkaan ihme, että tämä Tukholman lähin saaristo on varsin suosittu niin paikallisten kuin turistienkin keskuudessa.

Laivamatka Tukholmasta Fjäderholmarnaan kestää noin 20 minuuttia ja laivoja kulkee puolen tunnin välein ainakin Nybrokajen laiturilta ja Slussenista. Meno-paluulippu maksaa 110 kruunua, mutta on ehdottomasti hintansa arvoinen. Saarelta löytyy kauniin luonnon lisäksi myös käsityöverstas, pieniä putiikkeja sekä useampi ravintola/kahvila. 

Tillbaka i Stockholm

Tuntuu, että siitä kun raahasin matkalaukkuani ensimmäistä kertaa kohti Sollentunan taloa ei olisi mennyt kuin muutama hassu hetki. Harjoitteluni Studentum.fi -sivuston informaatio-osastolla alkaa kuitenkin olla jo puolivälissä ja koko toimiston viettämä kesäbreikkikin on takanapäin. Vaikka loma olikin ihana, tuntuu hyvältä olla takaisin Tukholmassa.

Niin, ja tietysti myös Sollentunan talossa, josta en muuten olekaan vielä tarkemmin kertonut. Asun siis parhaillaan harjoittelupaikkani työntekijöiden käyttöön vuokratussa paritalon puolikkaassa Sollentunassa, noin 15 minuutin junamatkan päässä Tukholman keskustasta. Tilaa täällä on reippaasti, sillä kesän ajan asustamme 5h+k+s suuruisessa huoneistossa kahdestaan toisen suomalaisen harjoittelijan, Antin kanssa. Meillä on täällä tilan lisäksi myös kaikki tärkeimmät suomalaiseen kesän viettoon tarvittavat ainekset kuten oma piha, grilli ja sauna! Vaikka Mölkky puuttuu, järvi on vähän liian kaukana ja sisustus nyt paikoin mukaileekin isoisän jäämistö kohtaa Ikean kalusteet -tyyliä, viihdyn täällä ihan tosi hyvin.

Olen erittäin onnellinen siitä, että asumiseni täällä Tukholmassa järjestyi harjoittelupaikkani kautta. Tukholmassa vuokra-asunnot ovat nimittäin syvällä kiven alla ja niiden hintataso korkealla pilvissä, joten ilman tätä mahdollisuutta harjoitteluun lähtöni olisikin varmasti ollut huomattavasti haastavampaa. Kun järjestynyt asunto osoittautui näin viihtyisäksi ja kämppiskin mukavaksi - terkkuja vaan Antille - voisi tuota onnellinen sanaa korostaa vielä vähän lisää.

Myös paluu toimistolle ja takaisin työntouhuun tuntui aamuherätystä lukuunottamatta piristävältä. Töissä oli ennen lomaa varsin hektistä, sillä meidän tiedottajien oli saatava valmiiksi kaikki heinäkuun julkaisut sekä myös osa elokuun julkaisuista ennen lomalle lähtöä. Viimeisen viikon to do -listalla oli jäljellä vielä lista suoramarkkinointikirjeitä, artikkeleja ja haastatteluja, ja hetken tuntuikin, että - apua, näistä en kyllä varmaan ikinä ajoissa selviä. Mutta innostavassa porukassa, kovalla tsempillä ja työkavereiden avustuksella kaikki julkaisut saatiin kuin saatiinkin ajoissa kuntoon ja maailmalle. Sopivan kokoinen kiire ja stressi tuntuvat usein sopivan minulle ja kannustavat eteenpäin. Ja se tunne, kun kaikki on lopulta valmiina, olet tyytyväinen lopputulokseen ja koet saaneesi vaikeiltakin tuntuvat asiat hoidettua on yksi parhaista jutuista mitä tiedän.

Näköalapaikka

Tahtoisin kovasti päästä kokeilemaan jo jonkin aikaa Tukholmassa pinnalla ollutta villitystä nimeltä takvandring, joka antaa taatusti erilaista perspektiiviä kesäiseen kaupunkiin. Opastetuilla kierroksilla matkataan kävellen Riddarholmenin ja Gamla Stanin katoilla, ihaillaan upeita näkymiä kesäisestä Tukhomasta ja kuullaan samalla tarinoita kaupungin historiasta ja menneisyydestä. 

Kuulostaa ihan huikealta tavalta viettää aurinkoista vapaapäivää Tukholmassa sanon minä.

Kesällä kaupungin siluettiin kuuluvat olennaisena osana myös värikkäät kuumailmapallot. Tukholma on yksi harvoista kaupungeista, joissa kuumailmapallot ovat sallittuja ja niitä näkeekin taivaalla harva se päivä. Olisi varmasti ikimuistoinen elämys tutustua kaupunkiin ylhäältä käsin kuumailmapallon kyydissä.

Puolentoista tunnin kattovaelluksesta yhdelle hengelle maksettavaksi jää noin 700 kruunua ja kuumailmapallolennosta pankkitili tyhjeneekin sitten jo yli 1000 kruunun verran. Eli sen verran suolaisia hintoja minulle, että päätin tyytyä ihailemaan ylhäältä avautuvia näköaloja Slusseninissa.

Mutta eivät nekään kyllä yhtään hullummilta näyttäneet!

Slussenissa Södermalmin kaupunginosassa sijaitseva Katarinahissen vie vain kymmenellä kruunulla näköalasillalle jossa sijaitsee myös varsin hienolta ja kalliilta vaikuttava ravintola Gondolen. Itse hissi on tosin tällä hetkellä suljettuna, mutta näköalapaikalle pääsi ilmaiseksikin, kun käveli kadun toisella puolella sijaitsevat portaat ylös ja viiletti rohkeasti ylhäällä olevan ravintolan läpi sillan toiselle puolelle.

Ja ehkä ne kuumailmapallotkin näyttävät tarkemmin ajateltuna kauniimmilta kaukaa katsottun

Juhannuskarkaus

oisin kuin olisi ehkä voinut olettaa, en viettänyt juhannustani Ruotsin maaseudulla kansallispukuun pukeutuneena ja juhannussalkojen ympärillä heiluen, vaan karkasin Osloon. En missään nimessä pakoillakseni ruotsalaisia juhannusperinteitä vaan siksi, että olimme varanneet liput lempparibändini Foo Fightersin konserttiin ja päätimme jäädä samalla viikonlopuksi tutustumaan kaupunkiin. 

Ruotsalaiset on niin söpöjä niiden juhannuksen kanssa. Tai ainakin ne, joiden kanssa minä olen juhannusta viettänyt. Vuosi sitten juhannukseeni kuuluivat juurikin kaikki yllä mainitut - maaseutu Dalarnassa, kansallispuku, juhannussalko ja tanssit. Ja se oli muuten aivan mahtavaa! 

Norjassa juhannuspäivä on aina 24.6., ja ilmeisesti juhannusaaton juhlia olikin vietetty jo torstaina, kun ne Suomessa ja Ruotsissa olivat päivää myöhemmin. Juhannukseen ei Norjassa myöskään liity vapaapäiviä, eikä se muutenkaan näkynyt Oslossa millään tavalla. Meidän juhannusaattomme eli perjantai oli normaali arkipäivä ja lauantainakin kaupunki oli todella vilkas.

 

Tukholmasta Osloon pääsee kätevästi ja edullisesti junalla, lentäen tai autolla. Me päätimme tehdä roadtripin poikaystäväni pikkuruisella kesäautolla, mikä olikin jo oma kokemuksensa sinäänsä. Automatka Tukholmasta Norjan pääkaupunkiin kesti noin kuusi tuntia ja vaikka Norjaan mentiinkin, ei maisemissa ollut paljon kehumista. Monta jätskitaukoa sekä hyvä seura ovatkin siis ehdoton edellytys tällaiselle automatkalle! 

Korkeasta hintatasosta huolimatta tykkäsin Oslosta kaupunkina kovasti. Shoppailla ei paljon tarvinnut, mutta kaupungissa riitti nähtävää muutenkin. Kaupunki on melko pieni ja kompakti, ja tärkeimmät nähtävyydet ovat kävelymatkan päässä toisistaan. Erityisesti hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva valtava Vigelandsparken ja sen yli 600 ihmishahmoa esittävää veistosta ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia!

Aurinko ja helteet ovat palanneet myös Tukholmaan ja tämä viikko onkin ollut tosi lämmin. Perjantaina vietetään harjoittelupaikkani kesäjuhlia, joten hauskaa yhdessäoloa työkavereiden kanssa ja tutustumista uusiin ihmisiin on siis tiedossa. Työpaikallani on muuten tosi kiva tapa järjestää kerran kuussa koko toimiston yhteinen After Work, jossa työpäivän päätteeksi on tarjolla pientä syötävää ja juotavaa, ja jossa vietetään yhteistä aikaa työkavereiden kanssa. Ruotsissa tuntuu muutenkin olevan vahva After Work -kulttuuri ja perjantaisin moni ravintola, kahvila ja baari tarjoaakin edullisia After Work -buffetteja viikonloppunsa aloittaville.

Sateisen sunnuntain pelastus

Sunnuntaina Tukholmassa satoi vettä koko päivän. Tarkemmin ajateltuna täällä on satanut tai ainakin ollut tosi synkkää ja viileää melkein koko viikon, eikä tämänkään viikon ennusteet paljon perempaa ole luvanneet.

Mutta Sollentunassa majaili sunnuntaina silti hyväntuulista porukkaa. Myrskyiset ja hämärät sadepäivät ovat aivan ihania silloin, kun ei ole suunnitellut mitään tärkeää, ei ole pakko lähteä minnekään ja kaapista löytyy ainekset muffinneille.

Olen muuten harvinaisen iloinen, että pakkasin kuin pakkasinkin muhkean villtakkini mukaan huolimatta niistä parista ”hei toihan vie tilaa puolet sun matkalaukusta ja tajuuthan, että nyt on kesä” -kommentista, jotka kuulin survoessani tavaraa ääriään myöten täynnä olevaan matkalaukkuuni.

Ei oo nimittäin yhtään liikaa.

Töissä meinaa alkaa olla aika kiireistä, sillä jo vähän reilun kahden viikon päästä alkaa kesäloma ja paljon on vielä tekemättä ennen sitä. On kuitenkin ihan mahtavaa, että tekemistä riittää ja harjoittelijana olen päässyt heti tekemään "ihan oikeita töitä" - ei siis mitään kahvinkeittoon tai juoksupojan hommaan verratavissa olevia juttuja. Päivät hujahtavat ohi hetkessä, joskus liiankin nopeaa.

P.s. Kaikille herkkusuille vinkkinä DagensMuffin-sivusto, josta löytyy yli 800 erilaista muffinireseptiä ja ideoita sadepäivälle jos toisellekin!

Kukkakuva lainattu täältä.

Stockholm – kärlek vid första ögönkastet

Kun saa saman viikon sisällä kuulla, että on lähdössä ensin kesäksi työharjoitteluun Tukholmaan ja sitten vielä vaihtoon Göteborgiin, ei voi paljon muuta kuin hämmentyneenä todeta, että huh - vuosi tästä eteenpäin tuleekin sitten näyttämään tosi ruotsalaiselta! Iloiset uutiset saivat minut myös hyppimään, pomppimaan ja kiljumaan riemusta, kaivamaan AMK-aikaiset ruotsinkirjani esille sekä nostattivat pienen paniikin siitä, että näinköhän minä siellä pärjään.

Ja täällä sitä nyt ollaan.

Kolme viikkoa uudessa kaupungissa ja työharjoittelupaikassa on vierähtänyt uskomattoman nopeasti, ja olen aidosti nauttinut joka hetkestä. Sekä työharjoittelupaikka, harjoittelupaikan kautta saatu asunto että itse Tukholma ovat kaikki yllättäneet minut todella positiivisesti.

Tukholma on aivan äärimmäisen kaunis kaupunki, ja kesä varmasti paras aika vuodesta kokea sen syke. Aikaisemmat Tukholman vierailuni olivat rajoittuneet lähinnä Gamla Stanissa ja ostoskeskuksissa kiertelyyn, ja jos sinäkin kuulut tähän samaan suomalaisten viikonlopputuristien kuuluisaan ryhmään, voin vakuuttaa, että kaupungilla on toinenkin vähintään yhtä ihana puolensa.

Suurkaupungiksi Tukholma on myös yllättävän siisti ja liikkuminen paikasta toiseen on helppoa. Kivoja kahviloita, ravintoloita, sisustusliikkeitä ja kenkäkauppoja tulee vastaan liiankin monessa kadunkulmassa, ainakin jos sattuu kärsimään opiskelijan budjetista ja shoppailuaddiktista, kuten minä. :) 

Tukholmassa tapahtuu aina, eikä kaupunki tunnu hiljentyvän edes arki-iltaisin.

En ole koskaan aikaisemmin ollut kansainvälisessä harjoittelussa tai vaihto-oppilaana, ja edellinen työpaikkanikin ehti kolmen siellä vietetyn vuoden aikana muodostua tärkeäksi osaksi elämääni, joten ajatus maiseman ja työpaikan vaihdoksesta tuntui minusta ehkä vielä tavallistakin jännittävämmältä. Harjoitteluni on kuitenkin sujunut todella hyvin, ja alan jo pikkuhiljaa päästä työstä kunnolla jyvälle. Työtehtävät ovat juuri sellaisia kuin toivoinkin ja työkaverit iloisia, avoimia ja superystävällisiä. Toistaiseksi ainakin kaikki jännitys ja hermoilu on siis ollut aivan turhaa!

Tästä tulee varmasti ikimuistoinen kesä, jonka jälkeen olen taas monta kokemusta, taitoa ja ystävää rikkaampi.

Lopuksi on pakko vielä lainata Elina Nykänen Anderssonin kaupunkikuvausta Mondon matkaoppaasta:

Saanko esitellä: Tukholma. Hän on kaunis ja sosiaalinen, lahjakas ja elegantti. Hänellä on kansainvälinen tausta, tuttuja Irakista, Suomesta, Italiasta ja Turkista. Hänellä on muutama luuranko kaapissaan - 1960-luvun lähiöissä ei ole kehumista, ja joskus porttikonkien suojissa nukkuu kodittomia - mutta ilman kauneusvirheitä hän olisikin aivan liian täydellinen.