Muun maan mansikoita

Ruotsissa vietetyn kesän aikana olen päässyt nauttimaan monista uusista ja ikimuistoisista jutuista, ja kotiin palatessani vienkin mukanani roppakaupalla hyviä kokemuksia.

Niin ja noh, ehkä myös muutaman ekstrakilon sekä matkalaukussa että vyötäröllä.

Nyt on nimittäin tullut juhlittua ja herkuteltua enemmän kuin jonkun mielestä ehkä tarvitsisi. Mutta siitä viis -todellakin oli sen arvoista. Ja minkäs sille voi, kun koko ajan on aihetta juhlaan!

Lauantaiaamuna oli yllättäen tosi aurinkoista ja lämmintä, joten päätimme nauttia kesäfiiliksestä, hakea rasian tuoreita mansikoita ja herkutella vohveliaamiaista omalla pihalla Sollentunassa. Illalla suuntasin työkaverini NinanSummer Harvest Party Vol II Goes Caribbean -juhliin, joissa päästiinkin sitten herkuttelemaan ja pitämään hauskaa ihan todenteolla. Karibia-teeman mukaisen illan tarjoilut olivat uskomattoman hyvät ja tunnelma vähintäänkin yhtä mahtava kuin Karibian valkoisilla hiekkarannoilla, turkoosin veden äärellä. Suuri kiitos Ninalle ja herkut loihtineelle Marijalle vielä kerran!

Studentum.fi saavutti elokuussa uuden kävijämääräennätyksen, jota juhlistimmekin eilen koko mahtavan Suomen tiimimme voimin keilauksen ja hyvän ruoan merkeissä. Päivällä kävimme myös yhteisellä lounaalla ravintola B.A.R.:ssa juhlistaen tällä kertaa sitä, että olemme vihdoin saaneet ihanan Maijan takaisin tänne Studentumille.

Vielä kolmen kuukauden jälkeenkin jaksan joka päivä olla ihmeissäni siitä, miten kaunista Tukholmassa on, ja kuinka iloinen olenkaan päätöksestäni tulla tänne Ruotsiin. Tuntuu, että tämäkin blogini on ollut yhtä päättymätöntä ylistyslaulua mahtavalle harjoittelupaikalleni ja Tukholmalle, mutta mitään en ihan oikeasti liioittele. Minun on ollut täällä hyvä olla.

Muun maan mansikat maistuvat hyvältä vielä syyskuussakin.

Aamuaurinkoa Tukholmassa

Työmatkani Sollentunasta Studentumin Blasieholmenilla sijaitsevalle toimistolle kestää vajaan tunnin, joten kesän aikana olenkin joutunut totuttelemaan varsin aikaisiin aamuherätyksiin ja reippaisiin aamukävelyihin työmatkan muodossa.

Vaikka en todellakaan ole aamuihminen, enkä koskaan ole ystävystynyt herätykellon kanssa, varhaisissa aamuissa on myös valoisa puolensa. Varsinkin tähän aikaan vuodesta aurinkoisissa aamuissa on minusta jotain tosi kiehtovaa. Ilma tuntuu jo syksyisen kirpeältä, aurinko paistaa matalalla ja saan kietoa kaulaan lämpimän lempparihuivini.

Tukholmakin näyttää aamuauringossa ihan erilaiselta.

Koska aamut täällä Tukholmassa alkavat käydä uhkaavasti vähiin, päätin vihdoin pakottaa itseni ylös sängystä hieman aikaisemmin, napata kameran olalleni ja lähteä aikaisemmalla junalla kohti toimistoa. Halusin nimittäin kovasti näyttää teille edes pienen palasen siitä, miten kivalta Tukholma voi aamuauringossa näyttää.

Ennen aamukahdeksaa kaupungilla liikuu vain vähän ihmisiä, ja erityisesti turistikaupunginosat näyttävät kovin erilaisilta kuin päivisin. Kaupungilla viilettää tummiin pukuihin ja lenkkitossuihin pukeutuneita liikemiehiä, ja minä olen ainoa, joka ottaa Gamla Stanissa valokuvia. Centralstationilla tuoksuu tuore pulla ja Drottninggatanin varrelta voi napata mukaansa halpaa kahvia ja pientä aamupalaa.

Vaikka olen yleensä aamuisin aivan koomassa, tänä aamuna ei väsyttänyt yhtään.

Aamuja mahtavassa harjoittelupaikassani on jäljellä nyt enää viisi, mikä tuntuu tosi oudolta ja haikealta ajatukselta. Jäisin tänne niin mielelläni vielä pidemmäksi aikaa, jos yhteisöviestinnän opintoni Jyväskylässä eivät kutsuisi minua jo kiireellä takaisin.

Nyt tuntuu, että olen juuri ehtinyt kotiutua tänne Tukholmaan ja sisäistää kaikki tärkeimmät työssäni vaadittavat asiat. Ja siksi onkin niin sääli lähteä takaisin kotiin juuri nyt. Mutta onneksi viikonlopulle ja ensi viikolle on kuitenkin jo suunniteltu kaikkea kivaa työporukalla, joten ihan vielä ei suru ehdi puseroon.

Kivaa viikonloppua kaikille!

Viikonlopputerveiset Kööpenhaminasta

Viikonloppuna Tukholmassa oli ehkä kesän viimeinen hellepäivä. Minä vietin sen Kööpenhaminassa sateenvarjon alla, ukkosmyrskyä karkuun juosten ja kaupoissa ja kahviloissa haahuillen. Päivän päätteeksi kengät olivat likomärät ja väsytti aivan kamalasti, mutta mieli oli silti korkealla. 

Kööpenhamina on kaupunki, johon voi ihastua sateisenakin päivänä. Kauniit rakennukset ja erityisesti Nyhavnin satama-alue olivat juuri sitä, miltä olin Tanskan pääkaupungin kuvitellutkin näyttävän.

Tai ehkä jopa vähän vielä enemmän.

Kööpenhamina on pullollaan nähtävää ja vierailemisen arvoisia paikkoja, mutta me emme vajaan kahden päivän aikana edes yrittäneet nähdä niistä mahdollisimman monta. Sateinen sää sinetöi ajatuksemme siitä, että tänä viikonloppuna rentoudutaan ja vietetään kiireetöntä aikaa. Ja nähdään siinä sivussa mitä ehditään. – Sen verran ehdittiin, että käytiin katsomassa kaupungin symboliksi muodostunutta Pieni merenneito -patsasta, ja käveltiin samalla sen vierellä sijaitsevassa Churchillparkenissa, mikä olikin tosi kaunista aluetta. Sitten shoppailtiin vähän ja syötiin enemmän.

Pitkä kävelykatu Strøget on vilkas, turisteja pullollaan oleva kauppakatu, jonka vaateliikkeitä ja kahviloita kierrellen saa päivän kulumaan ihan liiankin nopeasti. Vielä kiinnostavimpia ja persoonallisempia ovat kuitenkin Strogetin rauhallisemmat sivukadut, joilta löytyy pikkuputiikkeja, vintageliikkeitä, kirppiksiä sekä tunnelmallisia kahviloita ja ravintoloita. Erityisesti Larsbjørnsstrædea, joka mainittiin noin viikko sitten myös Dagens Nyheterin matka-artikkelissä, voin hyvin suositella.

Kööpenhaminassa olen nyt syönyt myös ehkä elämäni parhaan brunssin. En tiedä kuvittelinko vain, mutta brunssipaikat tuntuivat olevan kaupungissa erityisen suosittuja ja myös yllättävän edullisia. 79 kruunulla sai tosi hyvän brunssin ja 99 kruunulla aivan loistavan. Jos siis varaat Kööpenhaminasta hotellin, aamupala kannattaa jättää ottamatta ja suunnata heti aamusta ulos syömään.

Kööpenhaminassa kaikki liikkuvat tunnetusti polkupyörällä. Myös viikonlopputuristi saa tarvittaessa lainattua fillarin käyttöönsä – ja aivan ilmaiseksi! Citybike-pisteitä näkee ympäri kaupunkia, erityisesti suosituimpien nähtävyyksien läheisyydessä. Pyörän saa siis käyttöönsä, kun maksaa 20 kruunun pantin, jonka senkin saa takaisin siinä vaiheessa, kun pyörä on palautettu mihin tahansa kaupungin Citybike -pisteeseen. Kätevää!

Viikonloppu sateisessa Kööpenhaminassa sai kuin saikin aikaan vähintään yhtä aurinkoisen mielen kuin hellepäivä Tukholmassa. Tänne tulen kyllä vielä palaamaan takaisin.

Frukostseminarium

Kävin eilen ihan supermielenkiintoisessa seminaarissa ja ajattelinkin kirjoittaa siitä lyhyesti myös täällä blogissani.

Berghs School of Communication järjestää Tukholmassa noin parin viikon välein kaikille avoimia aamupalaseminaareja, joiden aihepiirit liikkuvat ajankohtaisten viestinnän ja markkinoinnin ilmiöiden ympärillä. Seminaarit kestävät yleensä noin tunnin, ja infopaketin lisäksi tarjolla on - kuten nimikin jo kertoo - myös aamupalaa. Seminaarit on suunnattu sekä viestinnän ammattilaisille että kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Tämän viikon seminaarin pitäjä, Björn Borgin global social media manager Micke Kazarnowicz, toimii päätyönsä lisäksi luennoitsijana Berghs School of Communicationissa ja pitää sosiaaliseen mediaan keskittyvää blogia Encee.se. Seminaarin aihe ja luennoitsijan ensimmäinen kysymys oli, onko brändisi ikääntyvä rokkistara vai suosittu vieras cocktailkutsuilla. Kuulostaa hauskalta, mutta taustalla on varsin vakavasti otettava pointti. Kazarnowicz kertoi luennon aikana mielenkiintoisia esimerkkejä, jotka todella havainnollistivat sosiaalisen median voimaa, ja sitä mitä muutoksia brändien luomisessa on viime vuosina tapahtunut.

Yksi mielenkiintoinen esimerkki koski videopalvelu YouTubea. You Tuben katsotuimman videon takana on Justin Bieber, YouTube videollaan julkisuuteen noussut teinitähti. E lokuussa 2011 Bieberin suosituimmalla videolla oli 610 415 000 katsojaa, joka on vähintään neljää kertaa enemmän kuin legendaarisen Rolling Stonesin viiden suosituimman videon katsojaluvut yhteensä. Aika vaikuttavaa.

Seminaarin videotaltioinnin voi käydä katsomassa Berghs School of Communicationin kotisivuilta.

Syys-lokakuun aikana Berghsin avoimia seminaareja on tulossa vielä ainakin kuluttajakäyttäytymiseen, visuaaliseen brändäykseen ja sosiaaliseen mediaan liittyen. Kaikkia noista menisin ehdottomasti kuuntelemaan, jos olisin vielä täällä Tukholmassa, sillä eilinen aamupalaseminaari oli sen verran positiivinen yllätys. Ainakin minun harjoittelupaikassani seminaareihin saa osallistua työajalla ja niihin jopa kannustetaan. Jos viestintä ja markkinointi kiinnostavat myös sinua, ja haluat saada inspiraatiota päivääsi, suosittelen näitä seminaareja ehdottomasti.

Mutta nyt kone kiinni ja after workin viettoon!

Huomenna aamulla edessäni onkin lyhyt lentomatka ja pieni viikonloppureissu, jota odotan tosi innolla. Siitä kerron lisää sitten ensi kerralla.

Valokuvataidetta ja norjalaisia leffoja

Olen tämän kesän aikana saanut kipinän valokuvausta ja kuvankäsittelyä kohtaan sekä yleensäkin kiinnostunut visuaalisesta suunnittelusta entistä enemmän. Tästä saan kiittää harjoittelupaikkaani, jossa olen päässyt ensimmäistä kertaa tutustumaan kuvankäsittelyohjelmien saloihin oikein kunnolla.  Valokuvausinspiraatiooni on varmasti osin vaikuttanut myös kaunis kesäinen Tukholma sekä kauan haaveilemani uusi kamera, jonka käyttöä olen vihdoin päässyt pikkuhiljaa harjoittelemaan.

Valokuvauskärpäsen puremana suuntasinkin viikko sitten valokuvamuseo Fotografiskaan, joka on kaikkien valokuvauksesta ja valokuvataiteesta kiinnostuneiden ehdoton must see -kohde täällä Tukholmassa. Museossa on samanaikaisesti esillä useita eri näyttelyitä, joten visiittiin kannattaa varata reilusti aikaa. Fotografiskan yläkerrassa sijaitsevasta kahvila-ravintolasta on kivat näkymät Tukholman ylle ja alakerran myymälästä löytyy ehkä Tukholman paras valikoima valokuvausaiheisia kirjoja. Kesän ajan museon yhteydessä vietetään viikonloppuisin Fotografiskan dj-iltaa, jolloin terassilla pääsee nauttimaan virvokkeiden lisäksi myös musiikkielämyksistä.

Tykkäsin kovasti kaikista esillä olleista näyttelyistä, mutta erityisesti mieleeni jäivät ruotsalaisen Jacob Felländerin“I Want to Live Close to You” sekä Eleanor Coppolan “Circle of Memory”, jossa pääosassa eivät niinkään olleet valokuvat, vaan ympäri maailmaa kiertäneet paperilappuset, joihin näyttelyn vierailijat olivat kirjoittaneet terveisensä. Näyttelyn pääasiallisena tarkoituksena oli herättää kävijät muistamaan niitä lapsia, jotka jokin vanhempi missä päin maailmaa tahansa on kerran menettänyt. Terveisissä oli kuitenkin viestejä kaikille ihmisille, joita lappusen kirjoittajilla oli sillä hetkellä ikävä sekä inspiroivia mietelauseita siitä, miksi kuitenkin on parempi olla onnellinen kuin murheissaan.

Niin ja olihan siellä sitten se ”Northern Women in CHANEL”, joka sai minut jälleen kerran haaveilemaan uudesta mekosta ja shoppailureissusta rajattomalla budjetilla.

Viime viikolla Tukholmassa vietettiin muuten myös Stockholms Kulturfestivalia, joka täytti koko Sergelin torin ympäristön kirjoja, taidetta, käsitöitä ja etnisiä herkkuja myyvistä kojuista, ihmisistä sekä erilaisista päivittäin vaihtuvista kulttuuritapahtumista. Minun mielestäni kiinnostavimmat jutut tapahtuivat iltaisin Kulturhusetin katolla. Sinne eksynyt löysi nimittäin itsensä pienestä ulkoilmaleffateatterista, jossa esitettiin norjalaisia elokuvia. Mukaansa katsojat saivat ovelta viltin ja kattoterassin yhteydessä sijainneesta kahvilasta oli mahdollista ostaa lämmintä juotavaa ja pientä syötävää. Leffaelämys oli heti ihan omanlaisensa, varsinkin kun taivaalla näkyi tähtiä.