Alan pikkuhiljaa uskoa siihen myyttiin, että tahdonvoimalla voi siirtää vuoria. Esseet on nyt palautettu, kouluhommat selätetty ja sain taas kertaalleen todeta, että asioilla on vaan tapana järjestyä. Ja saattaapa siinä samassa rytäkässä muutama pieni haavekin toteutua.
Perjantaina yksi haaveistani toteutui, kun sähköpostiini kilahti ilmoitus siitä, että minut on valittu mukaan Göteborgin yliopiston valokuvauksen laitoksen, Högskolan för fotografin kesäkurssille. Kesän aikana opiskelen siis täällä Göteborgissa digitaalisen valokuvauksen opintokokonaisuuden, joka pitää sisällään muun muassa kameratekniikkaa, studiovalotusta, kuvankäsittelyä ja valokuvauksen historiaa yhteensä 15 opintopisteen verran.
Olen haaveillut salaa valokuvauksen opinnoista viimeistään siitä saakka, kun viime kesänä hankin ensimmäisen järjestelmäkamerani. Valokuvauksesta on muodostunut minulle harrastus ja intohimo, mutta tähän asti kuvausmetodeinani ovat olleet pitkälti sentyyppiset taktiikat kuin "kokeilu" ja "kun räpsit tarpeeksi monta kuvaa, niin kyllä niistä aina joku vahingossa onnistuu" . Olenkin siis äärimmäisen kiitollinen saamastani mahdollisuudesta oppia enemmän ja vieläpä liittää opinnot nykyiseen tutkintooni. Ehkä mielettömintä tässä koko hommassa on se, että kesän lopuksi me kurssilaiset saamme oman valokuvanäyttelymme paikalliseen galleriaan. Arvatkaa halkeanko kohta jännityksestä ja innostuksesta?
Kurssin hakuprosessi ei ollut mikään aivan yksinkertainen homma ja yhdessä vaiheessa turhauduinkin jo niin pahasti, että olin vähällä luovuttaa. Vaikka olen jo parhaillaan vaihto-oppilaana kirjoilla Göteborgin yliopistossa, tuli minun silti tämän yksittäisen kesäkurssin hakuprosessia varten lähettää useampaan otteeseen vino pino erilaisia todistuksia ja selvityksiä, milloin mistäkin ja milloin milläkin kielellä. Tämän lisäksi hakulomakkeen liitteeksi tuli laatia erillinen arbetsprov, johon kuului motivaatiokirje, portfolio ja CV. Tässä kaikessa oli yllättävän paljon hommaa, mutta nytpä saan sitten sanoa kliseisesti, että kyllä kannatti!
Kurssin hakuprosessi ei ollut mikään aivan yksinkertainen homma ja yhdessä vaiheessa turhauduinkin jo niin pahasti, että olin vähällä luovuttaa. Vaikka olen jo parhaillaan vaihto-oppilaana kirjoilla Göteborgin yliopistossa, tuli minun silti tämän yksittäisen kesäkurssin hakuprosessia varten lähettää useampaan otteeseen vino pino erilaisia todistuksia ja selvityksiä, milloin mistäkin ja milloin milläkin kielellä. Tämän lisäksi hakulomakkeen liitteeksi tuli laatia erillinen arbetsprov, johon kuului motivaatiokirje, portfolio ja CV. Tässä kaikessa oli yllättävän paljon hommaa, mutta nytpä saan sitten sanoa kliseisesti, että kyllä kannatti!
Hetki sitten kauppareissulta kotiin kävellessäni ajattelin, että viimeisin vuosi on kyllä antanut minulle niin paljon kaikkea hyvää. Olen oppinut uutta, nähnyt paljon ja ennen kaikkea elänyt täysillä. Elänyt juuri niin kuin tällä hetkellä tahdonkin elää. Saavuttanut sen mitä halusin. Alkanut uskoa itseeni enemmän.
Muistakaa siis ihmiset tekin kurkotella omia haaveitanne kohti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti