Nainen ja matkalaukku

Viimeiset viikkoni ovat olleet aikamoista matkalaukkuelämää. Matkareittinä Göteborg–Tukholma–Turku–Kuopio–Tampere–Helsinki–Tukholma–Göteborg ja aikaa vajaat kaksi viikkoa. Kamala määrä junassa, laivalla ja lentokoneessa kulutettuja tunteja, mutta onneksi määränpää oli joka kerta mieleinen. Rakkain vaihtariystäväni lähti pari viikkoa sitten kotimatkalleen Suomeen. Koska minulla oli pari viikkoa lomaa ennen kesäkurssini alkua ja kaipasin kotiin, päätin lähteä mukaan. Ensimmäinen kertani Suomessa lähes puoleen vuoteen.

Göteborgista suuntasimme kuitenkin ensin Tukholmaan, jossa vietimme mukavat pari päivää shoppaillen, herkutellen ja kaupungilla kierrellen. Syötiin tonnikalasalaatit lemppariravintolassani B.A.R.:ssa, piipahdettiin Fotografiskassa ja napattiin mukaamme huumaavan ihanat macaron-leivokset Östermalmille hiljattain avatusta Laduréesta. Tukholma saa minut aina hyvälle tuulelle ja samalla miettimään miltä tuntuisikaan asua jossain Vasastanin vanhoista kivitaloissa, kierrellä Södermalmin pikkuputiikkeja aina kun huvittaa tai lenkkeillä iltaisin Djurgårdenissa. Tukholmassa on jotain, mikä saa minut aina kaipaamaan sinne takaisin.

Sain blogin kautta mahdollisuuden tutustua Tukholmaan toukokuussa avattuun uuteen Omenahotelliin, joka onkin mielestäni oikein tervetullut lisä kaupungin hotellitarjontaan. Tukholman Omppu on ketjun muiden hotellien tavoin edullinen ja simppeli, mutta samalla kuitenkin siisti ja toimiva hotelli lyhyen kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Sopii siis hyvin juuri meidänkaltaisillemme shoppailureissulle saapuneille ystävyksille tai vaikkapa liikematkailijoille.

Tukholmasta matka jatkui laivalla kohti Turkua ja sieltä vihdoin kohti kotikaupunkiani Kuopiota. Olin niin onnellinen pikaisesta kotiinpaluustani, että päätä huimasi. Tuntui mahtavalta nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä ja kävellä tuttuja katuja hiljaisessa kaupungissa, jossa juuri mikään tai kukaan ei ollut muuttunut. Ehdin mökkeillä, saunoa, leipoa, viettää sadepäivää tyttöjen kanssa, nauraa suloisen kummityttöni hauskoille jutuille ja sanoa monelle ihanalle tyypille, että olipa kiva nähdä taas pitkästä aikaa. Nautin joka ikisestä hetkestä, paitsi siitä kun täytyi taas lähteä ja vilkuttaa junan ikkunasta taaksejäävällä asemalaiturilla vilkuttavalle äidille. Onneksi seuraavaa reissua ei tarvitse odottaa puolta vuotta.

Loma ei ollut kuitenkaan aivan vielä ohitse, vaan seuraavaksi suuntasin Tampereelle, jossa vietin ihanan aurinkoisen kesäpäivän vaihtariystäväni kanssa. Käveltiin Tammerkosken rantaa, kahviteltiin Linkosuolla ja ystäväni esitteli minulle lemppariputiikkinsa Tampereella ja kenties koko maailmassa. Sen nimi on Cotton ja se sijaitsee Finlaysonin alueella, Väinö Linnan aukiolla. Käykää tekin kurkkaamassa.

Illalla hyppäsin jälleen junaan ja matkustin viikonlopuksi ystäväni luo Helsinkiin. Tämä tyttöjen viikonloppu oli kyllä yhtä juhlaa ja brunsseja! Tanssittiin, naurettiin ja pidettiin hauskaa. Launtaina kävimme luksusbrunssilla Fazerilla ja sunnuntaina aloitimme aamun herkutellen kotitekoisia skonsseja hedelmien ja marjojen kera ystäväni aurinkoisella parvekkeella Arabianrannassa. Kun aamu valkeni Helsingin sumuisilla kaduilla mietin, että kyllä mä viihtyisin täälläkin.

Nyt olen taas Göteborgissa, mutta matkalaukkuni lojuu edelleen purkamattomana makuuhuoneen lattialla. Kesäkurssi on alkanut ja elämä alkaa taas pikkuhiljaa asettua takaisin raiteilleen. Vaikka loma olikin mieletön, on täälläkin taas hyvä olla. Olin yhtä suurta hymyä vetäessäni matkalaukkua perässäni pitkin vilkasta Avenyta ja odottaessani sitä hetkeä, kun se rakas ihminen kävelee kohta vastaan ja rutistaa oikein kunnolla. Tuntui heti siltä, että nyt olen palannut kotiin.

Mutta ajatukseni ovat edelleen yhtä levällään kuin matkalaukkuni sisältö. Sanotaan, että koti on siellä missä sydän on. Mutta entä jos sydän onkin yhtäaikaa monessa eri paikassa? Missä mun koti silloin oikein on?