Olen nyt toistaiseksi taas kotona Suomessa. Täällä syksy on juuri parhaimmillaan ja uuden lukuvuoden alku näkyy Jyväskylän katukuvassa värikkäiden opiskelijahaalareiden ja kummallisten fuksiaisasujen kirjona. Kaikki tuntuu olevan suurin piirtein ennallaan. On ollut ihanaa päästä takaisin omaan kotiin, viettää aikaa kotikaupungissani sekä nähdä taas rakkaita ihmisiä ja pieniä koiraystäviä. Varsinkin sitä pikkuruista töpöjalkaista riiviötä, jota minulla on kesän aikana ollutkin ihan erityinen ikävä.
Vaikka haikailenkin edelleen takaisin Tukholmaan, on täälläkin silti vaihteeksi mukavaa ja leppoisaa olla.
Ensimmäisenä päivänä paluuni jälkeen kipaisin kotikaupunkini lähikauppaan. Siellä huomioni kiinnittyi vihreään kalastushaalariin, nuhjuiseen villapaitaan ja kummalliseen lierihattuun pukeutuneeseen vanhempaan mieheen, joka puhui leveää savoa, ja jonka ostoskorissa oli kolme tölkkiä piimää. Hymyilin ja ajattelin mielessäni, että no nyt sitä todella ollaan kotona. Sillä ehei, näitä ei näkynyt Tukholmassa.
Samaisella kauppareissullani tein muitakin huomioita: Miksi Suomen kaupoista ei voi löytyä yhtä hyvää pähkinäsekoitusvalikoimaa kuin Ruotsista? Niin ja missä ovat riittävän kypsät avokadot, suolakurkkumaksapasteija tai hunajan makuinen mild yogurt? No onneksi täältä puolestaan löytää Fazerin salmiakkia, suklaasoijajuomien kevytversioita ja valmiiksi marinoituja broilerinfileitä. (Erityisesti viimeksi mainittuja kaivattiin kesällä kämppikseni Antin kanssa kovasti).
Mutta kauppareissut sikseen. Olen pikkuhiljaa alkanut totuttelemaan takaisin tenttikirjojen, luentomonisteiden ja kurssitehtävien seuraan. Koulun suhteen kalenterissani on kuitenkin vielä näin lukukauden alussa sen verran tyhjää tilaa, että olen huomannut kaipaavani takaisin töiden pariin. En ole ollut moneen vuoteen ihan vain "pelkkä opiskelija", ja näyttää siltä, etten jostain käsittämättömästä syystä oikein osaakaan olla sellainen.
Pehmeästä laskusta huolimatta olen myös ottanut tässä vaiheessa opintojeni suhteen suunniteltua isomman haasteen vastaan. Olin viime viikolla ensimmäisessä graduseminaarissani, mikä tuntui suoraan sanottuna melkoisen hurjalta. Ajatuksenani oli alunperin aloittaa koko graduprosessi vasta Göteborgista palattuani, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että haluaisin päästä hiljalleen alkuun jo tässä syksyn aikana. Aihetta minulla ei vielä ole, mutta jotain hajanaisia ajatuksia kuitenkin.
Mutta nyt minulla on ainakin vielä hyvin aikaa nauttia kirpeistä syyspäivistä ja tehdä juttuja, joihin ei tavallisesti ole ollut riittävästi aikaa. Olen alkanut taas tosissani lenkkeilemään, rämpinyt metsässä kameran kanssa ja raivannut vaatekaapeistani valtavan kassillisen käyttämättömiä riepuja kirpparia varten. Minuun on iskenyt myös jokin kumma leipomisvimma, ja olenkin harva se ilta väsäämässä jotakin pientä hyvää.
Tässä vielä teillekin Maku.fi:n reseptistä hieman mukailtu ohje helppoa, opiskelijabudjetille sopivaa ja ihanan syksyistä kurpitsapiirakkaa varten.
Syksyiseen kurpitsapiirakkaan tarvitset:
- valmiin murotaikinapohjan
- n. 500 g tuoretta kurpitsaa
- 3 munaa
- purkki kermaviiliä
- 2,5 dl fariinisokeria
- 2 tl kanelia
- 2 tl inkivääriä
- 1 tl muskottipähkinää sekä
- ripaus suolaa ja neilikkaa.
Taputtele murotaikina matalan piirakkavuoan pohjalle. Poista siemenet ja soseuta kurpitsa. Sekoita muut ainekset kurpitsan joukkoon tasaiseksi seokseksi ja kaada täyte murotaikinapohjan päälle. Paista 175 asteessa noin tunnin ajan ja avot - valmista tuli! Maistuu parhaalle lämpimänä kermavaahdon, jätskin tai vaniljakastikkeen kanssa.
Studentumin viestintäharjoittelijahaku keväälle 2012 on jo käynnissä! Kirjoittelin blogissani aikaisemmin viestintäharjoittelijan työstä Tukholmassa, eli tämä kannattaakin käydä vielä lukaisemassa, jos et ole sitä jo aikaisemmin tehnyt. Ja sitten eikun vain kipin kapin hakemusta kirjoittelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti